Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Työn iloa!

Heippa ystävät! Taas on vierähtänyt tovi viime kirjoittelusta. Kesän aikana ei kuitenkaan ole Norjan reissua lukuun ottamatta tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista, joten olen pitänyt vähän taukoa. Kaiken kaikkiaan kesä vierähti pitkälti väikkärihommia aloitellessa. Käytännössä siis olen nyt tutustunut menetelmäkirjallisuuteen ja tehnyt tutkimussuunnitelmaa yliopistolle palkallista tohtorikoulutettavan paikkaa varten. Pientä kiirusta on tämän suhteen havaittavissa, koska täytyy saada kaksi suunnitelmaa muokattua yliopiston muottiin. Unohtamatta tietenkään paperirumbaa ja kaikkia käytännön juttuja (toinen ohjaaja, thesis committee -jäsenet, jotka voi onneksi hoitaa myöhemminkin)! On jotenkin hassua, että mun pitää tehdä kaksi hakua ja suunnitelmaa erikseen - toinen opinto-oikeutta ja toinen palkallista paikkaa varten. Toisessa pitää pistää suunnitelma osiin 500-2000 merkin pätkiin ja toisessa kirjoittaa koko homma maksimissaan kolmeen sivuun sisältäen myös rahoitus- ja opintosuunnitelmat. Tää on kuitenkin varmasti sellainen taito, mitä tulee myöhemmin tarvitsemaan. Samalla myös itselle jäsentyy ehkä paremmin, mitä mä oikeasti tulen sen väikkärin kanssa tekemään.

Norjan reissulta

Elokuun puolivälissä mulla alkoi myös ihan oikeat psykologin työt, superjännää! Teen tosiaan nyt 80 % työaikaa oikkariyksikössä ja oon äärettömän innoissani. Oli mahtavaa mennä töihin, kun oli niin paljon tuttuja naamoja ja kaikki hymyillen toivotti tervetulleeksi takaisin. Rehellisesti oli sellainen olo kuin en olis koskaan ollutkaan pois ja rutiinit palautui nopeasti mieleen. Nyt mulla on kuitenkin tarkoituksena tehdä ihan psykologin hommia, joihin koitan kovasti perehtyä. Pääsin nyt kahteen keissiin "kakkospsykologiksi" (meillä on kaikissa keisseissä kaksi psykologia, kaksi sosiaalityöntekijää ja yksi lääkäri), joten pääsen näkemään ja perehtymään siihen, mikä käytännössä on psykologin rooli näiden tutkimusten yhteydessä. Tarkoituksena olisi myös harjoitushaastatella joku työkaverin lapsi, jotten ihan kylmiltään joudu tositoimiin kun niiden aika koittaa! Nyt alkuun olen myös lukenut aika paljon mm. lainsäädönnöstä ja haastattelurungosta. Vielä täytyy palautella mieleen asioita erityisesti lasten kielen ja muistin kehityksestä.

Eka päivä psykologihommissa

Voin siis sanoa, että oon tällä hetkellä ihan mun unelmahommissa! Viime syksynä sanoin oikkarissa, että haluaisin sitten harjoittelun jälkeen tehdä sekä hommia yksikössä että väitöskirjaa. Ja nyt mä teen molempia. <3 Elämä on aika huikeeta just nyt! Pääsee kehittymään varmasti kovaa vauhtia ja saa varmuutta omaan osaamiseen. Erityisesti odotan sellaisia itsensä ylittämisen fiiliksiä, joita toivon mukaan tulee, kun haastattelut alkavat (sujumaan) ja selviän hengissä marraskuussa olevasta kolmipäiväisestä tilastokurssista Briteissä. Vaikka omalta mukavuusalueelta poistuminen jänskättää ja ahdistaa mielettömästi, niin ainakin kaikista opettavimmat ja mieleenpainuvimmat hetket ovat syntyneet just niissä tilanteissa, missä on uskaltanut potkia itseä vähän epämukavuuden puolelle.

Nyt täytyy kuitenkin palata tutkimussuunnitelman pariin, koska tällä viikolla pitää kommentoida vielä graduartikkelin manuscriptiäkin. Lisäksi tehdään graduohjaajan kanssa kimpassa toinen superkiinnostava artikkeli (siitä lisää myöhemmin) ja töissä pyydettiin heti ekana päivänä tulemaan mukaan jo kerran vertaisarvioituun artikkeliin, johon tarvitaan vähän tilastojelppiä. Jottei tulisi tylsää, niin mun ja kaverin liikennepsyka-artikkeli on nyt arvioitavana ja riittävästi on myös kaikkia järjestöhommia. Kivoja juttuja kyllä mielin määrin! Pitäisi muistaa kuitenkin myös röhnöttää vain välillä kotona ja erityisesti mennä aikaisemmin nukkumaan. :D

Työn, opiskelun ja elämän iloa kaikille!
Embe

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesän ja syksyn kuvioita

Heippa ystävät! Mä olen pikkuhiljaa alkanut tulla sinuiksi valmistumisen kanssa ja Valvira on antanut mulle oikeuden toimia psykologina! Kauheasti on kyllä kaikkia käytännön asioita vielä hoidettavana; pitäisi täytellä valtakirjaa Psykologiliittoon jäsenmaksua varten, selvitellä opintotuen takaisinmaksukuvioita Kelan kanssa, ihmetellä apurahaan liittyviä vero- ja eläkekoukeroita, hakea jatko-opiskelijaksi... Ehkä kuitenkin asia kerrallaan. :D 

Tähän mennessä kesä on edennyt aikalailla suunnitelmien mukaan. Oon saanut aika hyvin luettua menetelmäkirjallisuutta väikkäriä varten. Aloitin sellaisesta lähestulkoon tiiliskivimäisestä Clinical Prediction Models -kirjasta, joka oli kyllä melkoisen sekavasti kirjoitettu (kuten ohjaaja varoittikin). Meinasi kyllä useamman (kymmentä) kertaa mennä totaalisesti hermo, kun en vain millään ymmärtänyt joitakin asioita kirjasta. Onneksi sain opuksen kahlattua läpi ja noihin ennustemalleihin liittyvät artikkelit ovat olleetkin inhimillisempiä. Tajusin myös, etten voi millään sisäistää koko menetelmää kesän aikana, vaan täytyy sitten päästä treenailemaan sitä syksymmällä ihan datan kanssa. Nyt alkaa kuitenkin olla jo vähän käsitystä siitä, mitä sen datan kanssa teoriassa pitäisi tehdä - käytäntö onkin sitten ihan toinen juttu. Tavoitteena olisi saada ohjaajan mulle antama "kivaa kesälukemista" -paketti luettua tämän viikon aikana, koska lähdetään parin kaverin kanssa viikonloppuna road tripille Etelä-Ruotsiin ja -Norjaan. :)

Jottei koko tuleva syksy olisi pelkkää datan pyörittämistä ja artikkeleihin hautautumista, niin voin ilokseni ilmoittaa, että olen saanut myös psykologin töitä! Kyseessä on viiden kuukauden 80 % sijaisuus missäpä muuallakaan kuin lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä täällä Helsingissä, missä tein viime syksynä mun orientoivan harjoittelun. En voisi olla iloisempi tuosta sijaisuudesta! Olen keväästä asti jännäillyt asiaa, kun tiesin sijaisuuden aukeavan. Ihan huikeaa palata taas sinne ihanaan työyhteisöön ja supermielenkiintoisten keissien äärelle. <3 Osa-aikaisuus sopii vielä paremmin kuin hyvin mulle, niin saan edes pikkuisen edistettyä väikkärihommaa syksylläkin. Näkisin myös, että työ oikkariyksikössä tukee väikkärin tekemistä, vaikka teemat eivät kohtaakaan. Työskentelyote siellä painottuu sellaiseen hypoteesiajatteluun ja on muutenkin lähtökohtaisesti erilaista kuin "perus" kliininen työ. Työ alkaa elokuun puolessa välissä ja oon mahdottoman täpinöissäni! 

Valmistujaisista

Ajattelin syksyllä myös ehtiä mahdollisimman paljon kaikkiin Kompleksin tapahtumiin tutustumaan uusiin fukseihin ja tapaamaan muita opiskelukavereita. :) Vähän hirvittää, että tulee yksinäinen ja ulkopuolinen olo muuten, kun Kompleksi (ja SPOL) on kuitenkin olleet niin iso osa mun elämää viimeiset vuodet ja porukka tuntuu oikeasti kuin toiselta perheeltä mulle. Voi olla vähän imelästi sanottu, mutta musta kyllä tuntuu siltä, että nää opiskelijayhteisöt ovat olleet hirmu isossa roolissa siinä, miten mun ammatti-identiteetti (ja oma identiteetti ylipäätään) on kehittynyt. Love these guys. <3

Innostunein ja inspiroitunein kesäterkeuin,
Embe

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Uudet fuksit 2017

Heipsan! Tämän viikon lopussa pitäisi vihdoin ja viimein tulla tulokset pääsykokeista. Mä odotan täällä taas jännityksellä, keitä uusia psykoja on ensi syksynä pyörimässä yliopistoilla ja yhteisissä tapahtumissa. :) Kommentoikaa siis alle, miten kävi!




Uusia fukseja odottaen,
Embe

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Psykologian maisteri

Jee, nyt se on virallista! Kävin tänään noutamassa tutkintotodistukseni ja mut on päivätty psykologian maisteriksi 8.6.2017 alkaen, noin kuukausi ennen 24-vuotissynttäreitä. Aika huikeen siistiä. En mä oikeesti ole vieläkään sisäistänyt, että (perus)opintojen aika on ohi ja nyt pitäisi työkuvioita miettiä. Onneksi voin jatkaa osittain opintopolulla vielä väikkärin siivittämänä ja kouluttautuminenhan ei lopu koskaan. :) Liityin ensi töikseni myös rakkaiden opiskelijajärjestöjeni kannattajajäseneksi, jotta pysyn ainakin joten kuten menossa mukana. 



Tää viisivuotinen matka eka hylkykirjeestä alkaen on ollut aivan mieletön - ei mulla ole sanavarastoa kuvailemaan kaikkia niitä ajatuksia ja tunteita, mitä viimeisen viiden vuoden aikana on ollut. Koitankin siis ensitöikseni (väikkärin rinnalla) saada ajatuksiani järjestykseen tän kaiken hämmennyksen ja elämänmuutoksen keskellä, ennen kuin kirjoitan yhteenvetoa opinnoista sen tarkemmin. Haluan kuitenkin tässä vaiheessa kiittää teistä JOKA IKISTÄ, kun olette lukeneet ja kommentoineet mun postauksia ja ennen kaikkea tsempanneet mua välillä älyttömältä tuntuvan rämpimisen keskellä. Onko liian kliseistä sanoa, etten olis pystynyt tähän ilman teidän tukea? Sanopa silti: KIITOS KAIKILLE! <3 

Nyt pääsykoetulosten jännittämisen alla haluisin myös muistuttaa, että oli tulos mikä tahansa, älkää ikinä menettäkö uskoa itseenne. 


Kiitollisin terkuin kaiken hämmennyksen keskeltä,
Embe

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Viimeiset kurssityöt palautettu ja haikeutta ilmassa

Heippa kaikille ja ihanaista alkanutta kesää! Pääsykoe herätti näköjään taas aika paljon fiiliksiä, mutta kiva kun jaksoitte kommentoida ja keskustella siitä. Mä oon taas viettänyt vähän hiljaiseloa täällä blogin puolella kiireiden vuoksi, mutta nyt alkaa taas elämä voittaa. Viimeiset viikot oon paininut kahden viimeisen kurssityön ja töiden päättymisen kanssa, joten energiatasot ovat olleet iltaisin aika vähissä. Nyt kuitenkin on hyvin hämmentävä fiilis, koska palautin juuri viimeisen tutkintoon kuuluvan kurssityön! :o Todella outo fiilis.

Elikkäs, mulla on kahta suoritusmerkintää vaille psykologian maisterin tutkinto paketissa. Mitä. Helvettiä. En mä osaa vielä edes käsittää tätä, että alan olla valmista psykologimateriaalia. Vähän iski epätoivo kahden vikan kurssin kanssa, että ehdinkö saada niistä lopputöistä sellaisia, mitkä kehtaisin palauttaa. Ei niistä nytkään mitään timanttisia tullut, mutta ihan kelvollisia. Olisin kyllä halunnut tehdä ne paremmin, mutta tuntui hölmöltä jättää ne roikkumaan syksylle, kun sinne on jo muita suunnitelmia (niistä mahdollisesti lisää myöhemmin, kun kuviot varmistuvat). Joka tapauksessa olo on jotenkin tyhjä, haikea ja älytön. En mä oo vielä sisäistänyt sitä, että opinnot loppuu ja nyt pitäisi osata olla Oikea Aikuinen Psykologi. 

Ehkä tarvitsen toisen lomamatkan ajatusten selvittelyyn. ;)

Keskiviikkona mulla oli myös harjoittelun viimeinen työpäivä (teen harkasta tiivistelmän myöhemmin). Oli superhaikea fiilis lähteä töistä, kun oli kiinnittynyt niin hyvin työyhteisöön ja viihdyin töissä hirmu hyvin. Vähän saatoin itkeskellä kotimatkalla. Harjoittelu ehdottomasti kruunasi mun opinnot - opin hirveästi sekä psykologin roolista että omasta tavasta työskennellä. Ja edelleen vahvistui se, että oikeuspsyka on mulle se oikea. Sain hyvää palautetta sekä ohjaajalta että hoitajilta, ja teinkin selväksi, että aion vielä joskus palata! Viisi kuukautta kiisi käsittämättömän nopeasti ohi ja vielä olisi ollut miljoonia asioita, joista olisin halunnut oppia lisää. Vaikka harkan aikana ehti oppia paljon, niin silti tuntuu, että on saanut vasta raapaistua pintaa sekä oikeuspsykiatrian että psykologin työn osalta. 

Ajattelin ensin, että tulen tänne kirjoittamaan fiiliksistä, kun opinnot alkavat olla ohitse, mutta nyt kirjoittaessani huomaan pään olevan niin sumussa, etten pysty vielä sanoittamaan, mitä kaikkia ajatuksia pään sisällä myllertää. Ehkä mun täytyykin jättää siirappiset haikeusfiilistelyt toiseen postaukseen, kun oon saanut jäsennettyä omia ajatuksia. :D Mutta ehkä tämä pirstalainen ja poukkoileva teksti kuvastaa parhaiten sitä, mitä mun mielessä liikkuu tällä hetkellä. Tosi isoja muutoksia edessä kyllä. Onneksi opinnot kuitenkin jatkuvat väikkärin parissa, niin ei tarvitse ihan vielä olla Oikea Aikuinen Psykologi. ;)


Hämmennyksen vallassa,
Embe