Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Töissä jaksaminen ja töistä palautuminen

Heippa! Olette varmaan huomanneet, että blogin suunta on muuttunut enemmän työelämän aloittamiseen ja väikkärihommiin liittyvien fiilisten käsittelyyn. Itsellä on vähän sellainen olo, että olen hieman pudonnut kärryiltä kaikkien pääsykoeuudistusten, ensisijaisuuskiintiöiden ja vastaavien myötä, että tuntuu itselle paremmalta höpötellä vastavalmistuneen fiiliksiä. Toki edelleen saa kysellä opinnoista ja hakemisesta niin blogin puolella kuin meilillä - vastaa mielelläni parhaan kykyni mukaan! 

Parin viime viikon aikana päällimmäisenä mielessä on ollut töissä jaksamiseen ja työstä palautumiseen liittyvät teemat. Syksyn pimetessä mulla on joka vuosi erityisesti marraskuussa väsymystä, energian puutetta ja sellaista vetämätöntä oloa. Yleensä tää kausi kestää marraskuun alusta siihen joulukuun puoleen väliin, jonka jälkeen alkaa helpottaa. Nyt kun on ekaa kertaa oikeissa psykologihommissa pimeään aikaan, niin täytyy kiinnittää ehkä aiempaa enemmän huomiota siihen jaksamiseen. Tehokkain lääke tän kaamosoireilun selättämiseen mulla on ulkomaanmatka. :D Kahtena aiempana vuonna oon käynyt kaverin kanssa Italiassa ja nyt reilun viikon päästä lähdetään pidennetyksi viikonlopuksi Edinburghiin. Tämä on marraskuun reissu on sellainen perinne, mistä haluan ehdottomasti pitää kiinni. Nyt myös 80 % työaika antaa kivasti mahdollisuuden lyhyille reissuille. Mulle matkustelu on aina ollut aika tärkeää jaksamisen kannalta - tammikuussa odottaa myös viikon loma Teneriffalla.



Joka kuukausi ei kuitenkaan ole mahdollisuutta lähteä reissuun, niin on pitänyt miettiä myös arkisempia keinoja jaksamisen tueksi. Mitään varsinaista ongelmaa mulla ei töissä jaksamisen suhteen ole, päinvastoin. Maanantait on musta melkein viikon parhaita päiviä, kun pääsee taas töihin. Meillä on huikean huippu työporukka, keissit on mielenkiintoisia ja työskentelytapa mulle sopiva. En vois kyllä olla enempää omalla alalla. <3 Ehdoton voimavara välillä rankkojenkin keissien suhteen on työkaverit ja asioiden purkaminen porukalla. Kaikki on myös todella tsemppaavia ja antavat palautetta, kun itse on vasta ihan lähtökuopissa työuralla. Töihin on aina kiva mennä!



Työasiat ei seuraa mua kotiin varsinaisesti. Välillä tulee toki mietittyä keissejä kotonakin, mutta enemmän sellaisesta "onpas kiinnostavaa" -näkökulmasta. Tapaukset ei vaivaa mua tai jää pyörimään iltaisin mieleen. Oon kokenut struktuurin tärkeänä myös tän suhteen. Mulla loppuu työt pääsääntöisesti klo 16, jonka jälkeen kävelen bussipysäkille kuunnellen musiikkia tai rikospodcastia. Kotona ilta etenee joka päivä aika samanlla kaavalla; teen välipalaa, jonka jälkeen tarvittaessa ruokaa ja valmistelen seuraavan päivän eväät. Kokkaillessa saan hyvin nollattua ajatukset ja siirryttyä kotimoodiin. Tykkään ruuanlaitosta hirveästi ja yritän pitää kotia siistinä. Loppuilta kuluu yleensä pitkälti telkkaria katsoessa (erilaisia rikosdokkareita tykkään erityisesti katsella) ja tarvittaessa joitakin järjestöhommia hoitaessa.




Ehkä sellainen asia, missä voisi petrata (ja paljon) on liikunta. Mä en juurikaan harrasta liikuntaa työmatkakävelyiden (yhteensä reilu 2km päivässä) lisäksi. Tähän pitäisi saada muutosta ja suunnitelmissa onkin tanssiharrastuksen uudelleen aktivointi tammikuussa. Edelleen myös väikkäripäivät uhkaavat valua kaiken muun tekemiseen, joten senkin suhteen pitäisi skarpata. Kavereitakin tapaan toisinaan ja melkein joka viikko on jotain kokousta tai muuta menoa iltaisin. Toisaalta mun mielestä parasta on kokkailu ja oleilu kotona. :)

Tässä kirjoittaessa tulee kyllä hyvin reflektoitua omaa elämäänsä. :D Huomaan aina juttuja, joihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja ehkä asiat alkavat liikahdella taas parempaan suuntaan. Millaisia keinoja teillä on jaksamiseen ja opinnoista/töistä palautumiseen liittyen? :)


Töistä insipiroituneena ja innostuneena,
Embe

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Aikatauluttamisen sietämätön vaikeus

Tervehdys kaikille! Viime aikoina on mielessä ollut (lue: ahdistanut) aikataulut ja tekemisen suunnittelu. Silloin kun luin pääsykokeisiin, niin onnistuin jotenkin pitämään aikatauluista kiinni ja tasapainoilu pääsykoelukemisen, avoimen yliopiston ja töiden kanssa ei tuottanut hirveästi vaikeuksia. Tai sitten aika on vain kullannut muistot. Nyt tuntuu, että kaikki hommat leviää käsiin, en pysty keskittymään ja lopulta suurin osa ajasta töiden jälkeen menee sohvalla makaamiseen ja sen ajattelemiseen, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Okei, ehkä osa tästä johtuu siitä, että työelämä on uutta ja jännää ja töiden jälkeen väsyttää. Okei, pitäisi nukkua enemmän kuin 6h yössä niin ei ehkä väsyttäisi.

Kuva täältä.

Mä oon sellainen ihminen, että rakastan struktuuria ja järjestystä. Saan kiksejä siitä, kun onnistun lopulta hoitamaan kaikki hommat semikunnialla loppuun. Rakastan aikatauluja ja niiden mukaan toimimista. Haluaisin pystyä aikatauluttamaan elämää paremmin, jolloin pystyisin myös rentoutumaan paremmin. Ehkä tää on vähän sellainen "ei elä niin kuin saarnaa" -ilmiö: psykologina tiedän (tai ainakin mun pitäisi tietää), mikä on hyväksi, mutta silti en itse toimi sen mukaan. Mun ajatuksenkulku on suurin piirtein tällainen:
  • Töissä ajattelen, mitä kotona pitäisi tehdä töiden jälkeen (esim. väikkärijuttuja, järjestöhommia, ruokaa jne.)
  • Tulen kotiin, teen ruokaa, jumitan sohvalle, koska väsyttää
  • Alkaa ahdistaa kaikki tekemättömät asiat
  • Koska ahdistaa, niin en saa mitään aikaiseksi
  • Kaikki se aika, jonka voisin käyttää hommien tekemiseen menee märehtimiseen
  • En mene ajoissa nukkumaan, jolloin aamulla taas väsyttää ja keskittyminen heikkenee
  • Seuraavana päivänä töissä taas ajatus harhailee herkästi muihin juttuihin

Tästä selviytyisin ehkä helpoiten niin, että merkitsisin joka päivälle kalenteriin ne asiat, jotka aion hoitaa sinä päivänä. Loppupäivä olisi sitten vapaa-aikaa. Samalla tulisi asetettua välitavoitteita, koska nyt on jotenkin hankala tehdä mitään, koska tehtävälistalla on lähinnä järjestöhomma a, b ja c sekä väitöskirja. Mikä hiton yksittäinen tavoite on joku väitöskirja?? Mua tulee ahdistamaan vielä usea vuosi jos en opettele pilkkomaan tavoitteita pienemmiksi yksiköiksi. Esimerkiksi väikkärijutut etenisi paremmin jo sillä jos päättäisin, että lukisin tän viikon aikana kirjasta kaksi kappaletta. Lisäksi keskittyminenkin olisi parempaa ja työskentely tehokkaampaa jos hoidettaville asioille olisi määritelty omat kolonsa, eikä niitä tulisi sitten mietiskellä pitkin päiviä ja viikkoja. Nyt tää ratkaisu tuntuu jotenkin tosi yksinkertaiselta, kun sen kirjoittaa auki. :D 

Kuva täältä.

Oon myös huomannut, että jos jokin toinen asia katkaisee mun keskittymisen (esim. töissä tulee meili liittyen järjestöhommiin), niin mun on vaikea palata takaisin alkuperäiseen tehtävään. Toimin ehkä liian impulsiivisesti, kun meiliin reagoimisen jälkeen ajatus lähtee laukalle seuraavista asioista, jota pitäisi hoitaa meiliin liittyvää asiaa varten. Sama homma väikkärin kanssa: periaatteessa oon pyhittänyt perjantaipäivät väikkärille, koska teen psykologihommia 80 % työajalla. Kuitenkin herkästi tulee sovittua kaikenmaailman hammaslääkärit, seminaarit, järjestömenot yms. juuri näille perjantaipäiville, jolloin homma levähtää taas käsiin ja väikkäri säilyy möykkynä, jota ei pääse purkamaan. Mun on myös hankala aloittaa mitään jos tiedän, että ehtisin tehdä hommaa ehkä kaksi tuntia. Alkuun pääseminen ja "käynnistyminen" on jotenkin hidasta ja työlästä niin on sitten sama olla aloittamatta.

Nyt kun sain avautua tänne, niin voinkin tällai julkisesti sopia itseni kanssa seuraavaa:
  • Menen nukkumaan viimeistään klo 23 arkisin
  • Aikataulutan töiden jälkeen 2-3 tuntia väikkäri/järjestöhommille
  • Vältän jatkuvaa "pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota" -mantran pyörittämistä mielessä
  • Kirjaan ylös päivän tavoitteet ja niiden jälkeen oikeasti otan vapaa-aikaa

Noin, nyt se on sitten sovittu! Onko teillä muuten jotain hyviä vinkkejä ajan- ja elämänhallintaan? :D Tykkään kyllä puuhakkaasta elämästä, mutta pitäisi osata vain aikatauluttaa hommia paremmin. Harvoin niihin meileihinkään tarvitsee vastata sillä sekunnilla, kun ne kilahtavat sähköpostiin. Ehkä tästä nyt alkaa uusi, tehokas elämä!


Syysterkuin kiireen keskeltä,
Embe

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Työn iloa!

Heippa ystävät! Taas on vierähtänyt tovi viime kirjoittelusta. Kesän aikana ei kuitenkaan ole Norjan reissua lukuun ottamatta tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista, joten olen pitänyt vähän taukoa. Kaiken kaikkiaan kesä vierähti pitkälti väikkärihommia aloitellessa. Käytännössä siis olen nyt tutustunut menetelmäkirjallisuuteen ja tehnyt tutkimussuunnitelmaa yliopistolle palkallista tohtorikoulutettavan paikkaa varten. Pientä kiirusta on tämän suhteen havaittavissa, koska täytyy saada kaksi suunnitelmaa muokattua yliopiston muottiin. Unohtamatta tietenkään paperirumbaa ja kaikkia käytännön juttuja (toinen ohjaaja, thesis committee -jäsenet, jotka voi onneksi hoitaa myöhemminkin)! On jotenkin hassua, että mun pitää tehdä kaksi hakua ja suunnitelmaa erikseen - toinen opinto-oikeutta ja toinen palkallista paikkaa varten. Toisessa pitää pistää suunnitelma osiin 500-2000 merkin pätkiin ja toisessa kirjoittaa koko homma maksimissaan kolmeen sivuun sisältäen myös rahoitus- ja opintosuunnitelmat. Tää on kuitenkin varmasti sellainen taito, mitä tulee myöhemmin tarvitsemaan. Samalla myös itselle jäsentyy ehkä paremmin, mitä mä oikeasti tulen sen väikkärin kanssa tekemään.

Norjan reissulta

Elokuun puolivälissä mulla alkoi myös ihan oikeat psykologin työt, superjännää! Teen tosiaan nyt 80 % työaikaa oikkariyksikössä ja oon äärettömän innoissani. Oli mahtavaa mennä töihin, kun oli niin paljon tuttuja naamoja ja kaikki hymyillen toivotti tervetulleeksi takaisin. Rehellisesti oli sellainen olo kuin en olis koskaan ollutkaan pois ja rutiinit palautui nopeasti mieleen. Nyt mulla on kuitenkin tarkoituksena tehdä ihan psykologin hommia, joihin koitan kovasti perehtyä. Pääsin nyt kahteen keissiin "kakkospsykologiksi" (meillä on kaikissa keisseissä kaksi psykologia, kaksi sosiaalityöntekijää ja yksi lääkäri), joten pääsen näkemään ja perehtymään siihen, mikä käytännössä on psykologin rooli näiden tutkimusten yhteydessä. Tarkoituksena olisi myös harjoitushaastatella joku työkaverin lapsi, jotten ihan kylmiltään joudu tositoimiin kun niiden aika koittaa! Nyt alkuun olen myös lukenut aika paljon mm. lainsäädönnöstä ja haastattelurungosta. Vielä täytyy palautella mieleen asioita erityisesti lasten kielen ja muistin kehityksestä.

Eka päivä psykologihommissa

Voin siis sanoa, että oon tällä hetkellä ihan mun unelmahommissa! Viime syksynä sanoin oikkarissa, että haluaisin sitten harjoittelun jälkeen tehdä sekä hommia yksikössä että väitöskirjaa. Ja nyt mä teen molempia. <3 Elämä on aika huikeeta just nyt! Pääsee kehittymään varmasti kovaa vauhtia ja saa varmuutta omaan osaamiseen. Erityisesti odotan sellaisia itsensä ylittämisen fiiliksiä, joita toivon mukaan tulee, kun haastattelut alkavat (sujumaan) ja selviän hengissä marraskuussa olevasta kolmipäiväisestä tilastokurssista Briteissä. Vaikka omalta mukavuusalueelta poistuminen jänskättää ja ahdistaa mielettömästi, niin ainakin kaikista opettavimmat ja mieleenpainuvimmat hetket ovat syntyneet just niissä tilanteissa, missä on uskaltanut potkia itseä vähän epämukavuuden puolelle.

Nyt täytyy kuitenkin palata tutkimussuunnitelman pariin, koska tällä viikolla pitää kommentoida vielä graduartikkelin manuscriptiäkin. Lisäksi tehdään graduohjaajan kanssa kimpassa toinen superkiinnostava artikkeli (siitä lisää myöhemmin) ja töissä pyydettiin heti ekana päivänä tulemaan mukaan jo kerran vertaisarvioituun artikkeliin, johon tarvitaan vähän tilastojelppiä. Jottei tulisi tylsää, niin mun ja kaverin liikennepsyka-artikkeli on nyt arvioitavana ja riittävästi on myös kaikkia järjestöhommia. Kivoja juttuja kyllä mielin määrin! Pitäisi muistaa kuitenkin myös röhnöttää vain välillä kotona ja erityisesti mennä aikaisemmin nukkumaan. :D

Työn, opiskelun ja elämän iloa kaikille!
Embe

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesän ja syksyn kuvioita

Heippa ystävät! Mä olen pikkuhiljaa alkanut tulla sinuiksi valmistumisen kanssa ja Valvira on antanut mulle oikeuden toimia psykologina! Kauheasti on kyllä kaikkia käytännön asioita vielä hoidettavana; pitäisi täytellä valtakirjaa Psykologiliittoon jäsenmaksua varten, selvitellä opintotuen takaisinmaksukuvioita Kelan kanssa, ihmetellä apurahaan liittyviä vero- ja eläkekoukeroita, hakea jatko-opiskelijaksi... Ehkä kuitenkin asia kerrallaan. :D 

Tähän mennessä kesä on edennyt aikalailla suunnitelmien mukaan. Oon saanut aika hyvin luettua menetelmäkirjallisuutta väikkäriä varten. Aloitin sellaisesta lähestulkoon tiiliskivimäisestä Clinical Prediction Models -kirjasta, joka oli kyllä melkoisen sekavasti kirjoitettu (kuten ohjaaja varoittikin). Meinasi kyllä useamman (kymmentä) kertaa mennä totaalisesti hermo, kun en vain millään ymmärtänyt joitakin asioita kirjasta. Onneksi sain opuksen kahlattua läpi ja noihin ennustemalleihin liittyvät artikkelit ovat olleetkin inhimillisempiä. Tajusin myös, etten voi millään sisäistää koko menetelmää kesän aikana, vaan täytyy sitten päästä treenailemaan sitä syksymmällä ihan datan kanssa. Nyt alkaa kuitenkin olla jo vähän käsitystä siitä, mitä sen datan kanssa teoriassa pitäisi tehdä - käytäntö onkin sitten ihan toinen juttu. Tavoitteena olisi saada ohjaajan mulle antama "kivaa kesälukemista" -paketti luettua tämän viikon aikana, koska lähdetään parin kaverin kanssa viikonloppuna road tripille Etelä-Ruotsiin ja -Norjaan. :)

Jottei koko tuleva syksy olisi pelkkää datan pyörittämistä ja artikkeleihin hautautumista, niin voin ilokseni ilmoittaa, että olen saanut myös psykologin töitä! Kyseessä on viiden kuukauden 80 % sijaisuus missäpä muuallakaan kuin lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä täällä Helsingissä, missä tein viime syksynä mun orientoivan harjoittelun. En voisi olla iloisempi tuosta sijaisuudesta! Olen keväästä asti jännäillyt asiaa, kun tiesin sijaisuuden aukeavan. Ihan huikeaa palata taas sinne ihanaan työyhteisöön ja supermielenkiintoisten keissien äärelle. <3 Osa-aikaisuus sopii vielä paremmin kuin hyvin mulle, niin saan edes pikkuisen edistettyä väikkärihommaa syksylläkin. Näkisin myös, että työ oikkariyksikössä tukee väikkärin tekemistä, vaikka teemat eivät kohtaakaan. Työskentelyote siellä painottuu sellaiseen hypoteesiajatteluun ja on muutenkin lähtökohtaisesti erilaista kuin "perus" kliininen työ. Työ alkaa elokuun puolessa välissä ja oon mahdottoman täpinöissäni! 

Valmistujaisista

Ajattelin syksyllä myös ehtiä mahdollisimman paljon kaikkiin Kompleksin tapahtumiin tutustumaan uusiin fukseihin ja tapaamaan muita opiskelukavereita. :) Vähän hirvittää, että tulee yksinäinen ja ulkopuolinen olo muuten, kun Kompleksi (ja SPOL) on kuitenkin olleet niin iso osa mun elämää viimeiset vuodet ja porukka tuntuu oikeasti kuin toiselta perheeltä mulle. Voi olla vähän imelästi sanottu, mutta musta kyllä tuntuu siltä, että nää opiskelijayhteisöt ovat olleet hirmu isossa roolissa siinä, miten mun ammatti-identiteetti (ja oma identiteetti ylipäätään) on kehittynyt. Love these guys. <3

Innostunein ja inspiroitunein kesäterkeuin,
Embe

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Uudet fuksit 2017

Heipsan! Tämän viikon lopussa pitäisi vihdoin ja viimein tulla tulokset pääsykokeista. Mä odotan täällä taas jännityksellä, keitä uusia psykoja on ensi syksynä pyörimässä yliopistoilla ja yhteisissä tapahtumissa. :) Kommentoikaa siis alle, miten kävi!




Uusia fukseja odottaen,
Embe