Back in the business

Se on moro! Embe jutskailee tälltä suklaakäärepaperien keskeltä yrittäen koota itseään. Otiin HoloPulkin kanssa joulun aikaan pienellä tauolla meidän suhteesta. Siksi blogin puolellakin on ollut hiljaista. Nyt kuitenkin tunteet ovat lämmenneet uudestaan ja alamme taas viettämään todennäköisesti kiihkeitä ja tunnepitoisia hetkiä keskenämme. Lämmittelimme vuorovaikutustamme uudelleen, kun ihmismieheni kävi urheilemassa. Suomeksi: HoloPulkki on työn alla jälleen ja nyt lasken tilastollisten testien tehtäviä.

Huomautuksia ja "selvennyksiä" itelle.

Tilasto-ohjelmalla suoritetut esimerkkilaskut lasken auki käsin.

Välipäivinä alkoi tympiä jatkuva mässäily ruualla ja muu yleinen löllyminen, joten päätin tehdä edes jotain rakentavaa. Viime viikolla kaivoin kirjan laukusta esiin päätöksenä selättää testit ja luottamusvälit. Ainakin noi alkupään tehtävät, jotka oon jo tehny, sujui yllättävän hyvin, vaikka sieltäkin löytyi pari, joissa en päässyt eteenpäin. Esitin lauantaina opiskelijaa myös junassa ja laskeskelin samoja tehtäviä. Laskeminen tuntuu oikeastaan ihan kivalta tenttikirjojen lukemisen jälkeen, ite en väsy siihen niin helposti. :) Onneksi nyt uuden vuoden jälkeen alkaa arki, että pääsen takaisin tehorytmiin. Matikan kurssi jatkuu 9.1., joten ehdin toivottavasti laskea testitehtävät ennen sitä. Siinäpä yksi tavoite. Muuten hymyilytti kyllä, että enää puuttuu korrelaatio ja regressio tankkauksesta ja sen jälkeen voin alkaa laskea vanhoja pk-tehtäviä ja muuta ekstramateriaalia, jota löytyy kasoittain. Täältä tullaan pääsykokeet!

Mä oon alkanu sellai varovasti ajattelemaan myös sisäänpääsyä. Sellai pienesti hiljaa mielessäni ilman suurempaa riemastumista. Vähän niin kuin kuiskisin itelleni. Ja tuosta pienestä supinastakin tulee jo mielettömät kylmänväreet ihan fyysisesti. Sisäänpääsy olis jotain niin uskomatonta. Kun on suunnannut koko energian ja motivaation yhtä pääsykoetta varten, niin palkinnon siitä pitäis olla huikea. Ja niin se onkin jos pääsee sisään. Ja mä haluan sen huikean palkinnon.


Päättäväisyydellä,
Embe

Ps. Ajattelin jakaa teille psykooteille mun tavan selättää tilastollista testiä vaativa lasku. Mulla on itellänikin ylhäällä lista, että mitkä asiat teen ja missä järjestyksessä sellaisessa laskussa. Mietiskelin, että voisin jakaa listan myös teille ja laskea esimerkkilaskun z-testistä, koska se on kaikista yksin kertaisin. Ajattelin toteuttaa sen laskun videopostauksena. Saako mietelmä kannatusta?

Pääsykoepainajainen

Näin viime yönä tämän vuoden ensimmäisen pääsykoepainajaisen. :( Aika kammottavaa, kun kokeet on vasta toukokuussa, että kuinka monta pahaa unta ehtii vielä nähdä. Olin unessa tekemässä artikkeliosuutta erikseen Helsingissä ja siellä joku hyypiö jakoi koepapereita ja lähenteli. Koekin oli ihan ihmeellinen, en tajunnut siitä mitään. Vaikutti enemmän äikän tekstitaidolta. Sitten oli vielä jotain, etten meinannut löytää Helsingissä pääsykoepaikkaa tai jotain... Onko teistä jo joku uneksinut samoja inhottavuuksia?

Mun leijuminen laskemisesta torstaina ja perjantaina meni taas kerran pieleen. Torstaina olin hiukan myöhempään töissä eikä HoloPulkki houkuttanut yhdeksän tunnin päivän jälkeen. Perjantaina mun ketkut kaverit houkutteli mut muihin touhuihin ja ikävästi lemppasin Holopaisen ja Pulkkisen. Kamalaa. Nyt kuitenkin välipäivinä otan kirjan mukaan Espooseen ja laskeskelen sillon, kun komeampi puolisko on salilla tai huitelee jossain muualla.

Halusin vaan tulla avautumaan mun painajaisesta. Hyvää Joulua siitä huolimatta! Mä aion olla superahkera Joulun jälkeen ja varmistaa paikkani niiden 50 Helsinkiin hyväksytyn joukossa. ;)


Päättäväisyydellä,
Embe

Mahtifiilis

Voi juku sentään!! Tänään aamulla puolikoomassa selailin nettiä ja kävin kurkistamassa jos matikan tentin tulos olisi mahdollisesti tullut. Ei tarvinnut sormien välistä kurkkia peloissaan, kun silmät oli jo muutenkin ristissä, mutta piti hetki räpytellä tuloksen kohdalla. TÄMÄ TYTTÖ REPÄISI VITOSEN! Ai helvetti oon ylpeä itestäni. Esitin äitille myös upean voitontanssin aamulla. Oon paras!

Supermegaloistavafiilis! Minä olen hyvä ja minä myös osaan! Ja minä pääsen sisään! Ettäs tiedätte. Ihanaa saada hyviä arvosanoja, niin palautuu usko itteen ja jaksaa myös painaa lisää täysillä eteenpäin. Maanantaina oli luentotentti, josta toivon edes kolmosta ja tyydyn siihen, jos sen saan. Neuropsyka on mulle kaikista haastavinta. Tuntui, että kymmenen kilon stressimaha olisi jäänyt sinne luentosaliin tentin jälkeen ja teki mieli tanssahdella autolle, ellei edessä olevat viisi työvuoroa olisi pilanneet tunnelmaa omalta osaltaan. Kaksi vuoroa kuitenkin selätetty. Torstaina ja perjantaina pääsen vähän inhimillisempään aikaan kotiin ja ne illat olisi tarkoitus viettää herrojen Holo ja Pulkki seurassa. Myös mister Nummenmaa on tervetullut viettämään laatuaikaa seuraamme. 

Tänään tein semmoitteen päästöksen, että pidän töistä taukoa, kun artikkelit julkaistaan. En halua tuhlata aikaa ja energiaa työvuoroihin sen kriittisen kuukauden aikana ja uskon talouteni kestävän päätöksen. Voisin myös tammikuussa ilmottautua sille matikan KOTI-kurssille. Alkaa olla selvät sävelet myös kevään suhteen. Syksy oli mulle tosi rankka, oli niin paljon kaikkea hommaa samaan aikaan (työt, avoin, itsenäinen opiskelu), että olen kyllä pienen hengähdystauon ansainnut. Tänä syksynä oon käyny kyllä läpi sellaisen määrän erilaisia fiiliksiä etten uskonu sen olevan ees mahdollista. Oon rypenyt itsesäälin ja angstin pohjamudissa ja noussut sieltä esittämään voiton tanssia superonnellisena. Aika jännää. 

Täytyykin tästä mennä nukkumaan, käyn ihan ylikierroksilla. Huomenna pitäisi taas maleksia töihin, mutta illalla pääsen HoloPulkin syleilyyn. ♥ Ja vielä kerran: oon hyvä missä vaan ja pystyn mihin vaan!

Loputonta jaksamista ja intoa myös teille!

Päättäväisyydellä,

Embe

Pääsykokeen psyykkinen puoli

Raato-Embe iltaa. Oli aikamoinen tuskapäivä töissä, ihmisiä ihan älyttömästi. Mutta se ei kuitenkaan ollu mun postauksen aihe, paitsi siltä osin, että oon ihan poikki.

Sain neuron luentotentistä kolmosen! Oon aika hämmästynyt, kun luulin, että pääsen hädin tuskin läpi. Kolmonen riittää mulle siitä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää korottaa sitä maanantaina kirjatentin yhteydessä. Kirjaa olisi jäljellä vielä 70 sivua, voi olla että jää taas muutama sivu lukematta, kun koko huominenkin menee töissä. Otin taas ahneuksissani liikaa töitä ja en ehdi lukea. Oon tyhmä. No, aina voi kuitenkin mennä vielä tammikuun uusintaan, jos tökkii maanantaina. Tän viikon maanantaina oli matikan tentti ja tuntu menneen tosi hyvin! :) Toivottavasti en nyt odota liikoja tulosten suhteen.. Ne tulee kyl varmaan aika pian, kun meitä ei ollut tentissä montaa. Jänskättää.

Oon miettiny nyt viime aikoina tosi paljon sitä, että mitä mun pitäis tehdä erilailla pääsykokeiden suhteen. Tai siis, että missä asioissa kannattaa tehdä muutoksia ja missä ei. Koitan jatkuvasti miettiä tehokkaampia keinoja, joilla voisin saavuttaa sisäänpääsyyn vaadittavan pisterajan. Oon kuitenkin nyt ite huomannut, että oon valmistautunut kokeseen psyykkisesti enemmän kuin viime keväänä. Itseasiassa oon valmistautunut koko luku-urakkaan psyykkisesti paremmin. Syksyn aikana on tullu käytyä läpi valtava tunneskaala pohjattomasta huonommuuden tunteesta mahtavaan voittajafiilikseen. Ite miellän sen hyödylliseksi. Oon myös miettinyt erilaisia mielikuvaharjoituksia pääsykoetilanteesta - mitä tunteita ja ajatuksia mulla voi tulla siellä eteen. Koitan käydä niitä läpi ja valmistautua niihin etukäteen sekä keksiä keinoja niiden ratkaisemiseksi. Viime keväänä koitin tehdä koko tilanteesta mahdollisimman tutun ja turvallisen: autossa kuunneltiin mun kaikista vanhinta ja tutuinta levyä, eväinä mulla oli samoja herkkuja kuin kirjoituksissa, jopa juomapullon piti olla sama. Oli muuten karmeaa, kun se mun luottopullo oli kadonnu, niin piti käydä ostamassa kaupasta uusi lasten limupullo, että saan tutun vesipullon mukaan! Äiti oli myös ostanu mulle jotain luontaistuotehöpönpöppö antistressipillereitä. Ei mitään käsitystä oliko niillä vaikutusta, mutta eiköhän se riitä, että luulee niillä olevan.

Mitä mieltä te ootte? Kannattaisiko kokeesta luoda edes jollain tasolla tuttu ja turvallinen fiilis tuollaisilla yllämainituilla pikkujutuilla vai mennä sinne uusien kynien ja eväiden kanssa? Mua ehkä se tuttuus helpottaa ja voin turvautua mun vakiherkkueväsleipään, kun alkaa matikka ahdistamaan. Jotenkin oon myös viime päivinä huomannu sen, että pääsykoe on myös kovatasoinen psyykkinen testi - siellä katotaa, kenen pää on kestänyt lukemisen ja laskemisen ja vielä painostavan koetilanteen, jossa on annettava kaikkensa viidessä tunnissa. Eikä se palikkalaskin ja väärät kaavat ainakaan laske stressihormonien tasoa... Millaisia jippoja te ootte käyttäneet rentoutuaksenne sopivissa määrin pääsykokeissa? 

Mun piti tänään vielä lukea tenttikirjaa, mutta oon ihan kuoleman väsynyt ja huominen työpäivä ahdistaa jo valmiiksi. Huomisen ja maanantain käytän varmaankin kertailuun, luen kirjasta myös lukematta jääneiden parin kappaleen tiivistelmät ja kertailen luentomonisteita. Illalla voin huokaista helpotuksesta ja siirtyä joululomalle töiden ja pääsykoekirjan pariin, kuulostaapa rentouttavalta. Psyka jatkuu vasta helmikuussa, joten on ihanaa käyttää kunnolla aikaa pelkkään laskemiseen. :) Mä en oo muuten vieläkään ratkaissut mun valmennuskurssiongelmaa, otanko sen matikan KOTI-kurssin vai en, hmm... Tämän vuoden opintopistesaldon tulisi olla 20! Luotan siihen, että pääsen kirjatentistä läpi. :D

Eiköhän tästä vielä voittajana selvitä. :)


Päättäväisyydellä,
Embe

Oma persoonallisuus ja tilannekatsaus

Tässä nyt tämä toivepostaus. Mites tämän nyt aloittaisi... Lähdetään vaikka siitä, että en halua alkaa täällä julkisesti ruotimaan ei-niin-ruusuista teini-ikääni. En siis halua tarkkaan kertoa siitä ja syistä, joita siihen kuului, ihan oman ja muiden yksityisyyden vuoksi, ymmärtänette varmaan. :) Sanotaan vaikka näin ympäripyöreästi, että mun teiniangsti ei ehkä pysynyt ihan normin rajoissa.

Anyway, siihen aikaan mun itsearvostus ei ollut missään huipussaan ja ei ollut kauheesti kavereita (huom tästä kaikesta on päästä suotuisasti yli, en ala täällä nyyhkyttämään menneisyyttäni :D). Mulla oli ala-asteen jälkeen kauhea tarve olla jotenkin erilainen ja poiketa muista mieluusti huomiota herättävästi, ja se johti mun pukeutumiseen, mistä mua sitten jossain määrin pilkattiin yläasteella. Mulle ei sinänsä ollu väliä, naureskeliko muut mun vaatteille ja aatteille vai ei, mutta mä en oikein kokenu itteäni missään hyväks. Sen takia, mä jotenkin erittelen itsetunnon ja itsearvostuksen toisistaan, vaikka jotkut mieltääkin ne ehkä samaks asiaks. No, sitten tulee ilmi tämä täällä mystiseksi jäävä musta-aukko, joka johti siihen, että kävin koulukuraattorilla yhden kevään. Tämä oli siis se käännekohta, jolloin ihmismieli ja erityisesti sen oikut alkoivat hiljalleen herättämään kiinnostusta. Mussa heräs sellaisia ajatuksia sillon, että haluisin auttaa niitä, jotka on samassa jamassa mitä ite olin. Pidän tätä sen takia voimavarana, että tiedän miltä noi asiat tuntuu, kun oon ite käyny ne läpi. Uskon myös siihen, että vaikeista asioista on mahdollista päästä yli, jos saa oikeenlaista apua ja on ite motivoitunu muuttaa elämäänsä ko. ongelman suhteen.

Kysymys siitä, miten ajattelen yllämainitut ympäripyöreät vastoinkäymiset kokevani voimavarana, kun valmistun psykologiksi, mietitytti. Ensinnäkin, en ainakaan tällä hetkellä näen itseäni peruspsykologin ammatissa, ennemminkin ehkä tutkijan tai rikospsykologin, mutta aika näyttää. Kokemukseni on kuitenkin saanut mut todennäköisimmin suuntautumaan mielenterveyspuoleen, se kiinnostaisi kaikista eniten, erityisesti mielenterveyden häiriöt ja muut onegelmat. Uskoisin, että pystyn tulevaisuudessa eläytymään muiden vastaaviin kokemuksiin, kohtuuden rajoissa tietenkin, koska työssähän vaaditaan tietyssä määrin objektiivisuutta. Pidän myös tärkeänä sitä, että jokainen ihminen käsitellään yksilönä, enkä halua luottaa keskiarvoihin tai suuntaviivoihin. Aiheesta tekee mielenkiintoisen nimenomaan jokaisen ihmisen yksilöllinen elämänkulku ja se, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että jokin ei menekään ns. normien mukaan. Voi ei, tää menee kohta kamalaksi monologiksi!

Äh, kauhean vaikea koittaa saada rakenteeltaan järkevää tästä... Miten itse kuvailisin itseäni nykyään? Tiedostan sen, että mä saatan olla tosi helposti tulistuva, mut sitten myös rauhoitun nopeasti. Toi piirre on kuitenkin johtanut myös siihen, että jos innostun jostain asiasta, niin se on kaikki tai ei mitään. Joskus innostus laskee nopeasti, mutta joskus se jää päälle niin kauaksi aikaa, kunnes tavoite on saavutettu (psyka köh köh). Yläasteen jälkeen mä oon myös oppinu arvostamaan itseäni ja pidän itteeni hyvänä ja ajattelen, että mikä vaan on mahdollista mulle, jos oikeesti haluun nähdä vaivaa sen eteen. Oon omasta mielestäni myös jollain tasolla rohkea, pidän kiinni omasta mielipiteestäni (usein liiankin kovasti, vaikka olisin väärässä) ja inhoan epäonnistumista. Toi pukeutuminen, josta mainitsin, on jäänyt myös vähän päälle. Se on aikaisemmin myös haitannut töiden hakemista, koska mun on kauhean vaikea hyväksyä sitä, että ihmisiä arvioidaan ulkonäön perusteella, vaikka muuten näytän omasta mielestäni ihan normaalilta nuorelta naiselta. Nykyisessä työpaikassa on onneksi työvaatteet, joten ei haittaa vaikka pukeutuisi säkkiin vapaa-ajalla. :) Omasta mielestäni mulla on rohkeutta heittäytyä eri asioihin ja tarttua mukavuusalueen ulkopuolella oleviin haasteisiin. Tuosta esimerkkinä muutto vieraalle paikkakunnalle, vaikka kaikki kaverit jäävät tänne, haastavan uran valitseminen, vaikka siihen pääsy tuntuu joskus jopa mahdottomalta, oman tyylin ylläpitäminen jatkuvasti muuttuvien trendien viidakossa... Mä en siis tavallaan halua mennä siitä, mistä aita on matalin ja sopeutua johonkin asiaan vain siksi, että se on helpompi valinta. Haluan ite nähdä, mitä kaikkea musta voikaan joskus tulla, kunhan jaksan vain panostaa asioihin, jotka koen itse mielenkiintoisiksi, vaikka ne eivät olisikaan helppoja.

Kavereiden suusta:

"Äärimmäisen emotionaalinen, hieman äkkipikainen, kunnianhimoinen, äksy, hieman turhamainen ja epäsosiaalinen"

"Ystävällinen, innostava, ahkera eikä anna periks"

"Pitkäjänteinen, pikkutarkka, jos innostuu josttain oikeen kunnolla, aika impulsiivinen"

Mua kiehtoi siis yläasteella, ja kiehtoo vieläkin, yleisesti ottaen ihmisten erilaisuus, josta puhuin tässä postauksessa. Myös ihmisten valinnat suuntaan ja toiseen kiehtovat. Vaikka perinnöllisyyttä syystäkin korostetaan psykologiassa, itse ajattelen niin, että teot ja valinnat määrävät elämänkulun, ei se millaiseen perheeseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan olet syntynyt. Tämä pätee tietenkin lähinnä vain Länsimaissa, anteeksi yleistys.

Pahoitteluni erittäis hatarasti ja toodennäköisesti epäloogisesti rakennetusta postauksesta, mutta aihe oli vaikea. Saitteko tästä mitään irti ja vastasiko tämä niihin kysymyksiin, mihin haluttiin vastauksia? Vielä loppuun voisin vähän päivittää opiskeluun liittyviä juttuja. HoloPulkissa mennään testeissä, joista muistiinpanot kohta valmiit. Kaksi tenttiä olisi vielä edessä ja sen jälkeen pitäisi rohmuta pääsykoekirjaa ja mielellään paria vanhaa artikkelia. Oon myös miettinyt, että pitäisikö ottaa artikkelikurssin tueksi Valmennuskeskuksen KOTI-kurssi. Siinä siis voisi seurata netistä ja tallenteina Helsingin pitkän tilaston luentoja. Hintaa kurssilla olis mulle 150e, kun olen ilmottautunut jo muullekin kurssille. Ajattelin, että se voisi keväästä olla hyvä kertauspläjäys ja palaisi ajatuksen takaisin pääsykokeen kannalta olennaisiin seikkoihin, ettei avoin sekoita päätä liikaa. Toisaalta keväällä pitäisi suorittaa vielä kaksi matikkaa ja kaksi psykaa. Mitä mieltä te ootte?

Nyt palaan HoloPulkin hellään huomaan hetkeksi työpäivän jälkeen. Huomenna matikan kertausta tenttiä varten ja sitten 150 sivun spurtti neuropsykaa ensi maanantaiksi. Asiaa ei helpota se, että oon ens viikolla viis päivää töissä. Jipii. Onko teillä ollu kiireitä niin, että on vähän lukeminen jäänyt taka-alalle?


Päättäväisyydellä,
Embe

Psykologian pääsykokeet 2013

Olin saanut tänään töissä viestin Valmennuskeskukselta, että valintakoevaatimukset on julkaistu (nämä koskevat siis Helsinki-Turku-Tampere akselia). Pienoinen helpotuksen huokaus pääsi, kun huomasin, ettei pääsykoekirja ollut muuttunut. Tässä siis kevään 2013 valintakoevaatimukset lyhykäisyydessään:
- Holopainen & Pulkkinen - Tilastolliset menetelmät, luvut 1-9 + liitteet
- Tilastomatikan lisämateriaali, julkaistaan yliopistojen sivuilla 9.1.2013 klo 9.00
- Artikkelikokoelma, julkaistaan yliopistojen sivuilla 10.4.2013 klo 9.00

Koe järjestetään 14.5.2013 klo 12-17.

Lähtöpisteitä mulla olis Tampereelle 88/110. Helsingin sivuilla ei jostain syystä vaatimuksia vielä lue...Tuntuu suhteellisen oudolta, että on kaikki vaatimukset, päivämäärät ja muut jutut selvillä. Alkaa jotenkin jännittää ja tuntuu, että apua, tästähän on tulossa taas totta. Vaikka oon koko ajan lukenut ja laskenut pääsykokeita ajatellen, niin on ihan erilaista, että nyt se on konkreettisesti edessä, päivämäärät lyöty lukkoon ja kaikkea. Nyt ei saisi vaan alkaa panikoimaan ja masistelemaan. Pitäis vaan jaksaa painaa entistä kovemmin, koska nyt on pääsykoepäivä selvillä, eikä vaan hillu epämääräisesti jossain hamassa tulevaisuudessa.

Tänään töissä yksi tuttu, jota en ollut nähnyt yläasteen jälkeen, kertoi lukevansa blogiani ja hakevansa itekin psykaan. Tuli jotenkin hassu olo, että mun blogia oikeesti luetaan ja vieläpä sellaiset lukee, keistä en olisi ikinä uskonut! Ei siinä mitään, se oli ehkäpä työpäivän kohokohta. :D Tuntuu kivalta, että tätä luetaan, vaikka periaatteessahan tää on mun oma pieni päiväkirja, josta voin seurata omia tunteita pääsykokeeseen liittyen ja lukea, kuinka olen kehtittynyt. Uskomatonta kyllä, näen sen paljon helpommin täältä blogista kuin itse vain miettimällä asiaa! Kun tänne on kirjoittanut asioita oikeesti rehellisesti sellai, kun ne on, niin voi myös jälkeenpäin olla varma siitä, mitä on silloin ajatellut. Kerron täällä siis oikeesti suoraan ja kaunistelematta mun fiiliksiä ja osaamista, en näe mitään järkeä valehdella teille ja etenkään itselleni. Tää blogi on mulle sellainen turvallinen asia, tiedän, että tätä lukevat ne, jotka ymmärtävät, mitä käyn läpi. Kiitos teille lukijat!

Multa toivottiin kommenteissa postausta mun omasta persoonallisuudesta ja siitä, mikä ei ollu niin ruusuista teininä. Jätän tän asian hautumaan, ja julkaisen kyllä aiheesta postauksen itsetutkiskelun ja postauksen rakenteen mietiskelyn jälkeen, ettei siitä tule kamalan epäselvää sekamelskaa. Kertokaa toki myös itsekin, mikä on saanut teidät hakemaan psykaan. Mitkä on teidän voimavaroja ja miks just teistä on tähän?

Ps. Vaihdoin tekstin fonttia palautteen vuoksi. Onko tämä fontti selkeämpi? En kuitenkaan haluaisi mitään umpitylsää Arialia...


Päättäväisyydellä,
Embe

Psykologin persoonallisuus

Luin aika mielenkiintoista viestiketjua suomi24:ssa. Siellä pohdittiin, sitä pitääkö psykologilla olla tietynlainen persoonallisuus ja "täydellinen tausta". Osa kirjoittajista mietti, että onko nuoruuden kokemukset este psykologin ammatille, jos taustalta löytyy jotakin ns. normaalista poikkeavaa. Pisti vaan ite miettimään, että millaisia ihmisiä sinne psykaan halutaan: sellaisia, joilla on ollut kaikki aina hyvin vai myös sellaisia, jotka ovat oppineet rankempia juttuja kantapään kautta? Oi, kuinka kiintoisaa. Yksi ketjussa ilmaisi myös mielipiteensä siitä, että niillä, joilla nuoruus tai muu vaihe ei ole mennyt ehkä ihan normien mukaan, saattaisi olla parempi ymmärrys ihmismielestä. Mitä mieltä te ootte tästä asiasta? Omasta mielestäni siinäkin ammatissa tarvitaan kaikenlaisia (okei, ei ehkä IHAN kaikenlaisia) ihmisiä. Pisti vain miettimään, kun ei kuitenkaan itsellä ole ollut ruusuinen teini-ikä, mutta itse en koe sitä uravalintaa haittaavana tekijänä, pikemminkin voimavarana.

Embehän se siellä

Ei mulla oikeastaan muuta juttua ollut. Kertokaa ihmeessä ajatuksianne tästä, tosi mielenkiintoinen aihe ainakin mun mielestä! Vähän voisin ehkä kertoa loppuun myös lukemiskuulumisia: tenttikirjaa tahkottu puoleen väliin, maanantaina palautus Espooseen ja sama opus odottaa yliopistolla, että pääsen heti tiistaina jatkamaan lukemista. Huomenna aamulla olisi tarkoitus laskea viimeiset laskuharjoitukset ja ehkä lukea teoriaa seuraavasta matikan alueesta. Pääsykokeet on mielessä joka päivä ja mulla on kauheesti tunteita niitä kohtaan. Ja se tunneskaala on valtava. Mä haluisin näyttää olevani tarpeeksi hyvä.


Päättäväisyydellä,
Embe

Ylpeyttä omista saavutuksista ja uskoa onnistumiseen

Mulla on tänään motivaatiotahtopäivä. Päätin tänään (noin sadannen kerran), että ens vuonna mä pääsen opiskelemaan! Ja enkä vielä nipin napin vaan sellai, että koko pulju tutisee! Mä oon nyt jo saavuttanut asioita, joita en olis ikinä uskonu saavani aikaan. Oon saanut vitosen tentistä, tienannut, lukenut solun toiminnasta englanniksi, laskenut enemmän kuin abivuonna... Ja kaikkia vielä samaan aikaan! Töissäkin sanottiin, että mä oon ihan sekaisin, kun puhun vähän väliä, että vois laskea vielä matikkaa kotona, vaikka onkin ollut töitä kymmenen tuntia. En aina itekään tiedä, mistä tää kummallinen tarmo kumpuaa, mutta aion ottaa siitä kaiken irti.

Päivärytmi

Erityisen ylpeä oon tästä neuropsykan kirjan kahlaamisesta. Kirosin koko aivokurssia lukiossa ja tuskailin bilsassa RNAn ja muiden kummallisuuksien kanssa. Nyt luen samoja asioita vieraalla kielellä ja ajattelen selviäväni, vaikka lukiossa ajattelin kuolevani kurssien alle. Jännästi sitä alkaa tekemään asioita, joita vannoi välttelevänsä. Oon myös ylpeä tuosta matikan edistymisestä, koska yläasteella inhosin koko ainetta ja koin, ettei mulla ole "matikkapäätä". Nyt oonkin huomannut, että jopa multa löytyy sellainen, keneltä tahansa voi löytyä, kunhan jaksaa nähdä vaivaa sen eteen. Mä oon myös hyväksynyt sen, että pääsykokeissa tarvitaan sitä tilastotiedettä, vaikka jotkut tutut ihmettelevät sitä. Ohitan olankohautuksella kommentit siitä, että miksi psykassa tarvitaan matikkaa.

Oon edennyt suhteellisen mukavaa tahtia lukemisen suhteen: tenttikirjasta luettu 1/3 ja aikaa on vielä runsaasti jäljellä. Myös todennäköisyysjakaumat on selätetty paria rästiin jäänyttä tehtävää lukuunottamatta. Pääsenkin varmaan huomenna siirtymään seuraavaan haasteeseen: tilastollisiin testeihin. Niihin mun erityisesti käytettävä aikaa, jotta muistaisin jokaisen kohdan vapausasteet ja sen pienimmän neliösumman menetelmän, jotka olivat kompastuskiviä viime keväänä. Oon iloinen siitä, että vaikka en oo edennyt niin kovaa tahtia kuin oli tarkoitus, asiat on silti hyvällä mallilla matikan suhteen. On myös kivaa, että oon oppinut lukemaan noita enkunkielisiä tiiliskiviä vähän rennommin, enkä takerru jokaiseen tuntemattomaan sanaan. Luullakseni, jotain kehitystä on siis tapahtunut?

Mulla on palava halu lukea ja laskea lisää, harmittaa vain, kun keskittyminen on välillä vähän huonoa ja aika loppuu kesken. Nautin illoista, jolloin voin juoda muumimukista lämmintä mehua tai teetä ja laskea matikkaa onnistustuneesti. Tänään aion laskea illalla Nummenmaan todennäköisyysjakaumien tehtävät loppuun luennon jälkeen. Ennen luentoa tarkoitus lukea vielä tenttikirjaa. Jokaiselle päivälle löytyy kyllä kaikkea puuhaa, vaikka välillä ajattelen, että on kaamean tylsää. :D

Jotenkin kauhean vaikea saada sanoiks sitä, millaisia fiiliksiä käyn läpi sisäänpääsyn suhteen... Tänään on hyvä päivä, uskon itteeni ja kaikki on mahdollista, mutta ylihuomenna voi olla ihan toisenlaiset fiilikset. Mua kismittää se, että välillä mun usko romahtaa jonkun yhden tehtävän tai yhden sanan takia, se on inhottavaa. Jotenkin mulle on tullut tästä lukemisesta sellainen rutiini, ja vaikka mulla on välitavotteita - tenttejä ja omia - silti se pääsykoe on kaikkein ylimpänä. Koitan vaan saada aikaan sellaista rennompaa ja hyvältä tuntuvaa lasku- ja lukurutiinia, että tilanne olisi edes jollain tasolla tuttu ja turvallinen pääsykokeissa. Siksi lasken ja luen päivittäin, vaikka töissä ja muuallakin tulee kommentteja, että mulla viiraa päässä pahemman kerran. Mä oon vaan kamalan kunnianhimoinen, ja jos oon päättänyt saavuttaa jotain, en luovuta ennen kuin olen saavuttanut tavoitteeni. Tänään mä oon onnellinen.

Millaisia fiiliksiä teillä on tällä hetkellä?

Päättäväisyydellä,
Embe

Embe on vähän väsynyt

Voi pyhä saamattomuus. Mä olen aivan raato. Mulla oli viis päivää putkeen töitä viikonlopun yli ja tulin kolmena päivänä kotiin vasta yhdeksältä tai sen jälkeen. Voitte varmaankin kuvitella, että ei ole kamalasti tenttikirja sen jälkeen maistunut. Nyt kuitenkin työputki takana ja hetken voi keskittyä kouluhommiin. Oon silti urheasti ryöminyt sivuja eteenpäin, että en tuntisi itseäni aivan järjettömän laiskaksi. Nyt on jalat melkoisen kipeenä töiden takia, joten istuminen ja lukeminen maittaa varmaankin hetken. Harmittaa ja ärsyttää se, etten ole saanut kuitenkaan laskettua. :(

Mulla oli joku pointtikin, mutta unohdin sen. EDIT: Pointti palautettu mieleen. Tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Eli samat fiilisket kuin viime keväänä.

Huomenna siis laskuharjoitukset ja keskiviikkona viimeinen matikan luento. Samalla pitäisi jaksaa keskittyä tuohon ällöttävään neuropsykan kirjaan. Turhauttaa lukea jostain alkuihmisten aivoista. Mun unirytmi on myöskin ihan vinkasahtanut, en saa unta ennen yhtä ja sitten aamulla väsyttää ja herään vasta kymmeneltä. Sekin asia pitäis korjata. Lukeminen on vaan mennyt vähän iltapainotteiseksi, kun työt alkaa aina siinä klo 11-13 ja sit tuun vasta illalla kotiin ja jotain pitäis kuitenkin saada tehtyä.. Seuraavassa vuorolistassa onkin melkein 100h/3vk, joka tietää tod.näk. psyykkistä hajoamista.

Tuntuu, että pääsykokeet lähestyy uhkaavasti ja liian nopeaa vauhtia, vaikka järjellä ajateltuna niihin on vielä puoli vuotta, ja siitä on vasta alle neljä kuukautta, kun aloitin lukemisen. Eli reilusti puolet on jäljellä, mutta mun ajantaju etenee jotenkin tähän malliin: pitkä syksy - joulu - pääsykoe. Mun ajattelutavalla pääsykoe tuntuu siis olevan heti joulun jälkeen! Pitäisi jotenkin järkeistää ajan kuluminenkin. Mua mietityttää vieläkin, että kuinka paljon tarvitaan valmistautumista, että pääsisi sisään. En oo ainakaan vielä edes ajatellut hakevani muualle kuin psykaan, koska tiedän, etten pysty keskittymään täysillä kuin psykaan, enkä myöskään halua jakaa mun energiaa johonkin turhanpäiväiseen käyn-täällä-syömässä -kouluun. No, mutta tää näistä asioista, koitan nyt saada jotain luettua tosta tenttikirjasta. Ai niin, oli tässä päivässä jotain postiviivistakin: sain mukavan kommentin tänne blogiin ja mun kissa tuli aamulla kainaloon nukkumaan. :)

Oon tosi iloinen teidän kaikkien kommenteista ja niistä tulee mulle tosi hyvä mieli, arvostan! Kertokaa toki myös omia mietteitä ja aatteita sun muita tänne, mua kiinnostaisi kuulla muidenkin fiiliksiä pääsykokeesta.

Ps. Mua pelottaa, että musta tulee yks niistä, jotka on hakenut jo neljä kertaa, eivätkä oo vieläkään päässyt sisään. Ahdistaa.


Päättäväisyydellä,
Embe

Somewhere beyond happiness and sadness

Heti alkuun pahoitteluni hiljaiselosta. Ja seuraavana edistymistä: Cognition alue rämmitty läpi! Aloittelin eilen seuraavaa kirjaa ja ainakin alkuun vaikuttaa paljon helppolukuisemmalta. Toivottavasti onkin sitä seuraavan 250 sivun verran. Toinen edistysaskel on se, että HoloPulkista on kahlattu todennäköisyysjakaumat loppuun ja Nummenmaan vastaavan alueen jälkeen voin sukeltaa tilastollisten testien pyörteisiin. Mulla kuitenkin esiintyi ongelmaa näiden tehtävien kanssa: 10, 11, 39, 42 ja 43. Likenisikö keneltäkään apuja noihin? 42:sta sain väärän vastauksen ja muihin en saanut mitään järkevää aikaiseksi. Olisin kiitollinen, jos joku voisi auttaa reppanaa.

Eilen olin ylpeä itsestäni, sain kaikki laskuharjoitukset laskettua ja vieläpä oikein! Okei, tän pitäis olla ehkä itsestäänselvyys, että kaikki PITÄÄ saada oikein, jos mielii psykaa opiskelemaan. Mutta mua ainakin tollaiset teistä ehkä pieniltä tuntuvat onnistumiset piristävät. :) Tänään illalla olis vielä tarkoitus laskea seuraavan kerran laskarit valmiiksi. Matikan harjoituksista ei kyllä oo puutetta, mulla on melkein enemmän ylitarjontaa! Ennen joulua olisi vielä kaksi tenttiä ja sitten pääsen kunnolla kurittamaan testejä.

Oon alkanu tykkäilemään oikeestaan tosta matikasta, kun se näyttää sujuvan aika mukavasti. Kuitenkin välillä iskee tuska-ahdistus jos en osaa jotain tehtävää ja oon ihan varma, että just sellainen tulee pääsykokeeseen. :/ Tuntuu vaan välillä, ettei homma etene ollenkaan, kun ei näe muuta konkreettista etenemistä kuin tehtävän numeron vaihtumisen... Ja mun on tosi vaikee nähdä sitä, onko mun taidot oikeesti kehittynyt.

Oon kuullu nyt muutamalta tutulta, että he uskovat mun pääsevän ensi vuonna sisään. Tietty oon iloinen siitä, että muhun uskotaan, kun uskon myös itteeni. Mutta jotenkin samalla tulee paineita (eniten itseltä tietenkin), että jos en pääse sisään, niin HÄPEÄN sitä. Mulle tulis varmaan jotenkin sellainen nöyryytetty ja häpeällinen olo, jos en kaiken tän vaivan näön jälkeen saavuttaiskaan mun tavoitetta. Mun tavoitteet ja päämäärät on kohditunu niin paljon siihen opiskelupaikan saamiseen, että se olis tosi kova paikka, jos taas olis hylätty. Vähemmästäkin murenee itsetunto. Haluun kuitenkin tehdä parhaani ja mieluiten enemmänkin, jotta onnistuisin ja voisin olla niin helvetin ylpeä itsestäni, että hitto soikoon, mä oikeesti tein sen. Mun on vaikee kuvitella sitä ylitsepääsemätöntä riemua, jos ens heinäkuussa saankin käsiini sen paksun kirjekuoren. Koitan vaan muistutella itselleni, että se vaatii kovasti hommia ja vaikka tuntuu ettei jaksa, niin yritän ajatella, että se on vain (toivottavasti) kuusi kuukautta raatamista.

Pyöriikö teillä kamalasti ristiriitaisia tai muuten vaikeita ajatuksia pääsykokeiden suhteen? Mua vähän risoo se, että en osaa suhtautua järkevästi siihen kokeeseen. Teen siitä jotenkin elämää suuremman asian, mikä vain entisestään lisää stressiä. Toisaalta eihän sitä voi ajatella vain pelkkänä kokeena. Huoh. Koitan nyt irrottautua tästä mielialojen vatvomisesta ja suunnata iltaenergiani laskuharjoituksiin, jotka koskevan aina yhtä hurmaavaa normaalijakaumaa. Ne laskut sujuvat muuten tällä hetkellä ihan rutiinilla. Peukut mulle!


Päättäväisyydellä,
Embe

Ajatuksia pääsykokeista

Mulla on taas viime aikoina hurjastella pääsykoemietteet päässä ylinopeutta. Johtuu ehkä siitä, että mä ja mun suuruuden hullut suunnitelmat eivät oikein täsmänneet (taaskaan) lukemisen suhteen; avoin ja työt vievätkin enemmän aikaa kuin luulin. En voi vieläkään hypätä HoloPulkin syleilyyn täysillä, koska on vielä tenttejä ennen joulua ja neuropsykasta pitäisi päästä yli. Päätin kuitenkin eilen, että iltaisin lasken pääsykoekirjaa, koska jotenkin jännästi siihen pysyy keskittyminen paremmin yllä kuin kirjan lukemiseen iltaisin. Hajoilen muutenkin ton kirjan kanssa. Luulin saavuttaneeni jo jonkin psykoosin, kun kirjassa kerrottiin Pandemonium-mallista (suom. sekasorto) ja kognitiivisista demoneista? Anteeksi, mitä ihmettä? Nyt mulla sitten lukee muistiinpanoissa Pandemonium ja kognitiiviset demonit. Hienoa. Mutta itse asiaan:

Mulla on jonkinnäköinen on-off-suhde pääsykokeiden kanssa. Välillä tuntuu, että viime kerrasta on jo ikuisuus, enkä muista yhtään mitään. Pelkään sitä, että tulee paniikki ja menen lukkoon, kun pääsykokeet on valloittanu mun ajatuksia vuoden verran. Myös jotenkin se koko tilanne mietityttää;  pystynkö rauhallisesti etenemään kokeen kanssa vai tuleeko hermoromahdus-itkut jos en osaa jotakin tehtävää. Nyt pelkään myös sitä, etten oo valmistautunu tarpeeksi, kun avoin vie niin paljon aikaa, että pääsykoekirja on jäänyt vähemmälle. Stressaa se, että saanko luettua kaikki matikan asiat ajoissa parempaan kuntoon kuin ne ole viime keväänä. Vähän olisin halunnut jotain artikkeleitakin katsella, kun tuntuu, ettei englanninkielisistä tenttikirjoista ole mitään apua. 

Toisaalta odotan taas mielenkiinnolla seuraavaa kertaa, koska olen aloittanut kuitenkin aikaisin ja joka päivä teen jotain psykaan tai matikkaan liittyvää. Haluisin nähdä, että oon kehittynyt viime kerrasta huimasti, niin huimasti, että pääsisin sisään. Mutta sitten taas ajatusten kulku kääntyy ja mietin, että mitä jos koe onkin nyt tosi erilainen? Viimeksi koe oli matikan osuuden kannalta mukava, ei kaamean kokoisia taulukoita ja tulosteita ja tehtävänantoja. Artikkeliosuus kirpaisi viimeksi, mutta eniten pelkään matikan radikaalia muuttumista. Jos rakenne onkin erilainen, niin osaanko soveltaa mun osaamista siihen?

Sitten tulee taas vastaa se kysymys, että mitä jos en pääse ensi vuonnakaan. Vaikka oon valmistautunu myös siihen, mulla on varasuunnitelmia seuraavallekin vuodelle, niin tiän, että se tulee olee tosi kova isku jos niin käy. Mä en millään haluis ajatella, että en pystyis tähän - etten pääsis lukemaan sitä, mitä haluan. Ainakin toivon, että mun pistemäärä nousisi sen verran, että usko itseen jatkuisi vielä kolmanteen yrityskertaan. Mutta voinko mä nostatattaa mun viime kevään pisteitä yli kahdellakymmenellä? Onnistuuko se? Mulla on viimeks omalla mittapuulla suht hyvät pisteet, mutta onko se yläraja, mihin yllän, vai voinko saavuttaa enemmän?

Koitan tänä vuonna käyttää erilaisia opiskelutaktiikoita. Pyrin laskemaan joka päivä, jotta laskurutiini pysyisi yllä ja välttääkseni paniikkiahdistuksen pääsykokeessa matikan tehtävien edessä. Mitä luulette, onko tuosta hyötyä? Itse ajattelen, että jos on laskurutiini, niin silloin ne laskut esiintyy vaan laskuina, johon on olemassa ratkaisu mun tiedon ulottuvissa, eikä kaameina sekasotkuhirviöinä täynnä epämääräisiä koukeroita, joista ei pääse yli eikä ympäri. Joululomalla voisin matikan lisäksi lukaista mahdollisesti pari artikkelia läpi, ihan vain palauttaakseni mieleeni millaisia ne on. Joulun jälkeen on tarkoitus laskea kurssikaverin kanssa yhdessä vanhoja pääsykoetehtäviä ja sähköpostituttavuuden kanssa keksiä toisillemme monivalintakysymyksiä artikkeleista. Koitan siis hyödyntää sosiaalista oppimistakin, mikä oli viime keväänä erittäin köyhää; mulla ei ollut ketään kenen kanssa valmennuskurssin ulkopuolella pohtia artikkeleita ja laskea laskuja. Luulen ainakin ite hyötyväni siitä, että käyn tehtäviä läpi muiden kanssa. Onko teillä kokemuksia tällaisesta?

Tämän vuodatuksen jälkeen onkin _mukavaa_ palata Cognition pariin, joka ei tunnu loppuvan millään. 

 Mitä postaustoiveita teillä olisi?

Päättäväisyydellä,

Embe

Nothing's gonna keep me down

Ajatuksia Cognitio-kirjan takaa. Kirjoittelin juuri ensi vuoden kurssipäiviä kalenteriin. Näyttää tulevan suhteellisen kiireinen kevät. :D Avoimen tilastot saatat ehtiä juuri ja juuri käymään ennen valmennuskurssia, mutta viimeinen psyka menee totaalisesti päällekäin valmennuskurssin kanssa. Onneksi mulla on opinto-oikeus ensi vuoden loppuun, joten voin hyvin suorittaa mielenterveyspsykan vasta pääsykokeiden jälkeen. Sinänsä harmi, koska oon odottanu tuota kurssia kaikista eniten. Varasin siis tosiaan nyt sen Helsingin artikkelikurssin, vaikka sellainen olisi ollut tarjolla myös Tampereella ja halvemmalla. Onko ketään tulossa Helsingin kurssille?

Mulla on taas into päällä. Aamupäivällä oli tosin tuskaa koittaa pitää tarkkaavaisuutta yllä luentotallenteen ajan, mutta siitäkin selvittiin. Cognitio olisi tarkoitus saada tämän viikon aikana loppuun ja sitten pitäisi käydä seuraavan kirjan kimppuun. Matikka sujuu taas mukavasti, ihan loistava fiilis saada joku kammottavan näköinen lasku ratkaistua pohtimisen jälkeen! Pyörittelin myös upean Poisson-jakauman ratkaisun käsipelillä (siis ilman murtolukuja ja potensseja), kun pääsykokeessa, ja ratkaisu näytti suorastaan kauniilta, kun olin pyöritellyt
negatiivista potenssia murtoluvuksi ja muuta mukavaa.

Ainoa asia, mikä häiritsee, on mun keskittyminen. Motivaatiota löytyy, mutta mulla on varmaan jotain ongelmia tarkkaavaisuudessa, kun en pysty keskittymään pitkiä aikoja ja puuhaan välissä muuta. Varsinki nnyt aloin miettimään asiaa, kun siitä oli luentotallenteessa puhetta. Löytyiskö sieltä päästä ehdotuksia, että miten voisin saada tämän asian parempaan suuntaan? On meinaan aika kurjaa, jos lukeminen on tällaista myös artikkelien kohdalla, jossa tarvitaan 200%:sta keskittymistä.

Tänään on onneksi vapaapäivä, joten koitan saada kahlattua kirjaa mahdollisimman paljon huononkin keskittymisen valossa (onneksi teen sentään muistiinpanoja, että ajatus pysyy kasassa). Huomenna laskuharjoitukset ja mahdollinen leffa, loppuaika kuluukin taas tenttikirjan parissa. Keskiviikkona matikan luento ja silloinkin loppupäivä tenttikirjaa tai luentomateriaaleja. Myös viikonlopun junamatkan kuluvat neuron parissa. Matikkaa aion laskea piristysruiskeina aina välissä, todennäköisyysjakaumista riittää kyllä tehtäviä! Vielä pitäisi Nummenmaatakin kahlailla. Onneksi kohta alkaa joululoma, jonka aion pyhittää tilastotieteelle. Onko mun elämä tapahtumaköyhää ja olenko mä kuolettavan tylsä? 

Missä vaiheessa teidän valmistautuminen on?

Ps. Epäreilua, kun molemmat kaverit olisivat valinneet toistensa opintosuunnan mielummin kuin psykan. :D Kaverit heittää myös läppää siitä, että musta tulee ankeuttaja, jos en kohta pääse psykaan. :( Tää on kyllä sellainen asia, minkä eteen teen kaikkeni, koska en tiedä, mitä muutakaan voisin tehdä. Muut alat ei herätä samanlaista kiinnostusta ja en voisi uskoa valmistautuvani jonkin muun alan pääsykokeisiin tällaisella tahtoraivolla. Uskon, että mulle on paikka ensi kevään sisäänpääsevien joukossa.

En keksiny muuta kuvaa, niin laitoin kaksi söpöä siiliä piristämään mieltä. :)

Päättäväisyydellä,

Embe

Lisää tenttituloksia ja peruspäivän kuvaus

Heipasansaa! Maanataisesta kirjatentistä oli tullut jo tänään arvostelu. Mähän olin panikoinut koko tenttiä, kun tiesin, etten saa koko kirjaa luettua ja niinhän siinä kävi, että puolet jäi lukematta. Luin tosin tiivistelmät kaikista. Anyway, kirjallisuudestakin rapsahti arvosanaksi 5! Voi tätä iloa ja riemua. Oon järjettömän ylpee itestäni. Ehkä se matikan kolmonen ei nyt jää kaivertaa ihan niin pahasti. :)

Mun piti jo eilen illalla postata mun eilisen päivän aikataulutus, mikä kuvaa aika hyvin joka päiväistä puuhastelua. Huomioikaa tietenkin, että mulla on tosi harvoin sekä töitä että luento samana päivänä. Yleensä se menee niin, että luen ennen ja jälkeen luentojen/töiden, riippuen vähän millainen vuoro töissä on. Mua oli siis tiistaina kysytty, että pääsenkö tekemään keskiviikkona kuuden tunnin vuoron ja se sattui sopimaan aikatauluun. Eli päivä eteni jotenkin näin:

- herääminen "aikaisin" 8.30, josta syömistä koomaamista ja muuta aamurutiinia tunnin verran
- 10-16 kuolettavan hidas työpäivä
- 16-17 vaatteiden vaihto, eväiden metsästys ja ajaminen kamalassa räntämyräkässä Tampereelle
- 17-19 matikan luento, hajoilua odotusarvon ja varianssin ominaisuuksien suhteen, riemastuminen      derivoinnista, jonka jälkeen ajaminen miellyttävämmässä ilmastossa kotiin
- 19.30-21 matikan läksyjen teko 6/7, voittajafiilis kaamean laskun ratkaisemista
21-00 suunnitelmissa oli seuraavan tenttikirjan lukua, mutta syömiseksi ja dataamiseksihan se meni

Tänään ohjelmassa viimeisen luentotallenteen katsominen, hieman matikkaa ja seuraavaa tenttikirjaa. Illalla haalaribileet ilman haalareita.


Päättäväisyydellä,
Embe

Hauskanpito ilman matematiikkaa on teeskentelyä

Hip hei! Tentti ohi ja tuntu menneen suht hyvin verrattuna siihen, kuinka paljon jäi lukematta. Hyi mua. No, tulokset tulee kun on tullakseen ja ei kun eteenpäin! Noudin (onko se sana?) tänään yliopiston kirjastosta toisen seuraavista tenttikirjoista pienen panikoimisen jälkeen. Onneksi tuosta on vain sata sivua, niin yritän saada luettua sen nopsaan. :) Espoosta lähtee huomenna (jos herrashenkilö muistaa) postin kautta toinen kirja. Mun sosiaalinen elämä muuttuu varmaan parin viikon päästä taas todella tapahtumaköyhäksi. Koitan kuitenkin saada luettua tuohon kirjatenttiin paremmalla menestyksellä kuin tänpäiväiseen. Onneksi tällä viikolla on haalaribileet, jonne on tosin noloa mennä ilman haalareita, ja perjantaina leffailua kavereiden kanssa. :) Sitten voikin aloittaa taas kunnon puurtamisen.

Fundamentals of human neuropsychology

Cognition

Kuten täällä olen toitottanut, painotan matikkaa tällä viikolla. Luen tietysti myös neuron kirjaa, koska yliopistolaina on vain kaksi viikkoa. Mut ah, ihanaa päästä taas pyörittelemään kaavoja ja muuta mukavaa. Oon oikein kaivannut sitä laskemista, turhauttaa tuskalukeminen, kun tietää jo valmiiksi, ettei koko aluetta saa luettua. Tänään ajattelin illan huvitella matematiikan parissa, tarkemmin joko muistikaavarangaistusten (joista tarkemmin edellisessä postauksessa) tai sitten todennäköisyysjakaumien kanssa. Voisinkin kysäistä kaverilta, josko laskettaisiin taas joku ilta yhdessä, kaksin aina hauskempaa. :)

Motivaatio on taas päällä ja nautin oppimisesta. Töissäkin sujuu suhteellisen hyvin, pintä tasaista tympiintymistä lukuunottamatta. Parin viikon päästä Espooseen pitkästä aikaa ja kullan kanssa syömään. :) Elämä ja opiskelu hymyilee, kuten myös minä!


Päättäväisyydellä,
Embe

Ahkeruus-Embe

Huh huh, eipä ole paljon vapaa-aikaa ollut tällä viikolla. Maanantai alkoi kevyesti kymmenen tunnin työpäivällä, jonka jälkeen luin vielä tenttikirjaa ahdistuksen vallassa. Jää meinaan aika monta lukua lukematta, vaikka olen koko viikon lukenut aina, kun ehti. Tiistaina käväisin neuropsykan luennolla ja keskiviikkona oli matikan luento. Ja molempina päivinä lukemista. Matikassa hiipi epätoivoahdistus, kun yhtäkkiä dioissa pomppikin integraaleja! Lyhyen matikan käyneenä ne kuulosti ja näytti jo kamalan pelottavilta. Ensimmäiseen pariin merkintään en kiinnittäny huomiota, tiesin niiden liittyvän normaalijakauman tiheysfunktioon. Valmennuskurssilla opin, ettei integroimista vaadita pääsykokeessa. Siksi siis sivuutin luennolla asian ja keskityin juomaan pirtelöä. Yhtäkkiä niitä koukeron kiekuroita olikin ihan liikaa. Tuskan hiki valui melkein niskaan, kun en tajunnut mitään. Vihaisena ymmärtämättömyydestäni laskin matikkaa sitten puoleen yöhön, saamatta kuitenkaan vastausta kahteen kotitehtävään. Rankaisin itseäni myös muutamalla sivulla tenttikirjaa.

Kerroin pitkän matikan jumalatar ystävälleni huolistani ja torstaina menin oppitunnille töiden ja tenttikirjan lukemisen jälkeen. Ilta kului rattoisasti kolmen ja puolen tunnin matikkapläyksellä, joka sisälsi integroimisen perusteita, rankaisuksi muistikaavatehtäviä osaamattomuudestani ja monta sivua pohdintapapereita täynnä kaavojen pyörittelyä ilman ratkaisua ongelmatehtävään (ei mikään ihme, että kaverin poikaystävä nukahti ensimmäisen tunnin jälkeen). Nyt mulla on läjä paperia täynnä hienoja yritelmiä ja ajatuksia. Illalla vielä tenttiin lukua puoleen yöhön.

Taidan kysäistä kurssikaverilta, joka sai tehtävät laskettua, että jos voisin mennä ennen laskuharjoituksia heille ratkaisemaan uupuvat tehtävät. Sovittiin myös, että joulun jälkeen aletaan laskea kimpassa vanhoja pääsykoetehtäviä. :) Kiva, kun on laskuseuraa, niin varmasti oppii joka kerta jotain, jos ei itse osaa laskua ja toinen osaa. Ootan kyllä innolla noita laskukertoja. :)

Perjantaina luin myöskin kaameaa opusta, joka ei yrityksestä huolimatta edisty toivotulla tavalla ja sen jälkeen pöristelin töihin. Sain töissä uuden nimikyltin "Iloisen Palvelun Ammattilainen" ja päätin kuitenkin lähteä työpaikan pikkujouluihin. Tänään olen lukenut lähes koko päivän, koska en eilen illalla lukenut. Vähän kyllä väsyttää, kun sain auton pihaan puoli kolme yöllä. Parien päikkäreiden voimalla kuitenkin on kahlattu sivuja ja taon jälkeen lisää tiedossa. Huomenna töitä ja viimeinen lukupuristus, jos paniikkilukua ennen tenttiä ei lasketa.

Ens viikolla alkaa pääsykoekirjaan keskittyminen, en malta odottaa! Ja samalla saapuu postiin seuraava tenttikirja (toinen vielä vähän kysymysmerkkinä). Ahkeraa viikonloppua teillekin!


Päättäväisyydellä,
Embe

Matikan tentti: sössitty

Huomenta vain täältä ruudun takaa ja peiton alta. Heti kostautui se, että tulin hehkuttamaan mun luentotentin arvosanaa tänne. Matikasta rapsahti arvosanaksi 3, vaikka hyvityspisteitä tuli kolme. Ärsyttää, kiukuttaa ja mökötyttää. Piti sitä vähän sitten itkeskelläkin, kun luulin, että olisin saanut ainakin nelosen. Tai se oli tavoitteena. Ja joo, kaikki sanoo mulle, että kolmonen on hyvä, mutta kun ei ole tarpeeksi! Tiedän, että niillä numeroilla ei sinänsä ole väliä, mutta mä haluan silti saada hyviä numeroita, että usko itteen pysyy yllä. Täytyy nyt katsoa, että menenkö suutuspäissäni korottamaan matikkaa. Täytyykin panostaa tähän todennköisyyskurssiin sitten enemmän... Fuck you math, fuck you.

En olis koskaan uskonu sanovani tätä, mutta mulla on jo melkein ikävä pääsykoekirjaa! Työn alla on edelleen se How children develop ja aikaa yksi viikko. Onneksi asia on vielä suht hyvin muistissa lukiosta, niin jos tulee kiire, aion lukea lopuista kappaleista vain tiivistelmät. Mutta voi HoloPulkki, kuinka kaipaankaan sinua. Kun rämpii lukuja eteenpäin ja laskee tehtäviä, niin se on mulle parempi merkki edistymisestä kuin avoimen opintopisteet (naurettavaa kyllä). Se kirja on kuitenkin sen verran tuttu ja turvallinen, että sitä on helppo käydä läpi. Ens viikolla aion palata siihen, kun kirjatentti on ohi. Siirsin neuropsykan luentotentin marraskuun puoleen väliin ja joukuulta löytyy matikan tentti ja neuron kirjatentti. En halunnut turhaa kiirettä, joten siirsin niitä hyvällä omallatunnolla, ja näin voin palata pääsykoekirjan pariin. :)

Eilen katselin kolmetuntisen luentotallenteen, laskin matikan tehtävän loppuun ja kahlasin tenttikirjaa. Tänäänkin pitäisi edes jaksaa lukea, mutta töitä onkin 10h, vaikka muitelin kuutta. :D Huh huh, voi olla, ettei enää illalla jaksa, kun vuoro alkaa klo 11 ja päättyy klo 21. Onneksi tiistaina ja keskiviikkona on vain luennot ja torstai kokonaan vapaa, niin voin sitten keskittyä lukemiseen. Oon kyllä raahannut HoloPulkkia matikan luennoilla mukana, jos löytyisi uusia huomioita kirjaan. Hämmennyin muuten taas, kun komplementtitapahtumasta käytettiin eri merkintää kuin pk-kirjassa. No, ehkä pääsen siitä yli.

Eipä tässä kai sitten muuta ihmeellistä, harjoitustyö tosiaan oli mennyt läpi. Usko alkaa palautua tuohon psykan osuuteen, mutta vastaavasti laskee matikan kanssa. Mun mielestä siellä kurssilla ei oo tarpeeksi harjoitusmateriaalia, on vain kotitehtävät, joita on joka kerralle 9. Vaikea harjoitella tenttiin, kun kaikki materiaali on jo laskettu! Anyway, hauskaa päivää teille sinne ja mä meen pitämään _kivan työpäivän_ Ideaparkissa, jossa on kuollutta viikolla. Adios!


Päättäväisyydellä,
Embe

Tenttituloksia

Jee, sain tänään ensimmäisen tenttitulokseni! Kyseessä siis kehityspsykan 1 ja luentojen osuus. Sain arvosanaksi 5! Vähänkö oon ylpeä itestäni. Alkaa palautua taas usko omaan osaamiseen. :) Kohta pitäis tulla myös matikan tuloksia, niitä odotellessa... Ei mulla muuta, halusin tulla vaan hehkuttaa. :D

Päättäväisyydellä,

Embe

I know what I'm fighting for

Jee, eilen oli intofiilis! Ensin aamupäivällä lueskelin (huonon keskittymisen valossa tosin) kehityspsykan tenttiin. Iltapäivällä lähdin parini luo tekemään sen kauan kirotun matikan harjoitustyön loppuun, kun oli viimeinen palautuspäivä. :D Nyt kaikki luulee, että oon tyhmä, laiska ja saamaton. Ei, ei, ei! Yleensä teen hommat ajoissa valmiiksi, mutta jostain syystä toi harjoitustyö jäi roikkumaan. Ehkä siksi, että sitä oli vaikea tehdä erillään. No kuitenkin saatiin se toivottavasti kunnialla läpi ja sen jälkeen huristelin luennolle. Luennon jälkeen köröttelin kotiin ja pelkäsin mustaa jäätä, kun saan talvirenkaat vasta perjantaina. Kotona jaksoin vielä alkaa piipertää ajatuskarttaa ekasta kognitiivise neuropsykan luennosta ja kaivella muutaman käsitteen auki äitin ja luetetun internetin avustuksella. Ei voi muuta sanoa kuin huh huh!

Sama meno jatkuu kuitenkin tänään. Teen nyt ajatuskartan valmiiksi ja siirryn sitten kehityspsykan pariin. Pitäisi saada luettua suomenkielinen pianpian loppuun, että saan lähetettyä sen isille Forssaan. Sitten täytyykin siirtyä englannin pariin ja aikaa on parisen viikkoa. Miten tää aika menee taas näin nopeesti?? Pari päivää kehityspsykan kirjatentin jälkeen on neuropsykan luentotentti ja kirjatenttiin ajattelin mennä joulukuussa. Eiku en meekkään, kun se menee päällekäin matikan kanssa. No, täytyy niitä vielä sumplia.

Eilen luennolla istuessani oikeesti nautin siitä! Vaikka vähän hirvitti se englannin ja latinan(?) kielisten käsitteiden määrä, niin se oli kuitenkin kivaa. Koitan panostaa nyt tähän neuropsykaan tehokkaammin kuin kehitykseen, koska se on kuitenkin mulle vaikeampaa. Siksi teen ajatuskartat jokaisen luennon jälkeen heti. :) Tuli kyllä luennolla sellainen fiilis, että tätä mä oikeesti haluan! Oli mukavaa istua siellä salissa, kuunnella, tehdä muistiinpanoja ja hakea tauolla teetä, kun oli niin kylmä. Hyvän luennon jälkeen jaksaa vielä kotonakin puuhastella!

Joululomalla (mikäli mulla sellaista töistä on) on tarkoitus keskittyä pelkästään pääsykoekirjaan, kun on taukoa avoimen jutuista. Koitan nyt marraskuussakin saada enemmän aikaan kuin lokakuussa sen suhteen, kun on vähemmän töitä. Ainakaan ei pitäis olla tekemisen puutetta. Välillä vaan tuo ilma masentaaa ja haluisin vaan syödä. Mutta teetä naamariin, niin kyllä taas hetken jaksaa.

Mulla on muutenkin nyt tänään voittajafiilis pääsykokeiden suhteen. Teen ens kevääseen mennessä ihan helvetisti töitä sisäänpääsyn eteen (oletan siis, että avoimesta on hyötyä). Ajattelin nyt mennä sinne Helsingin Valmennuskeskuksen artikkelikurssile, jota jotkut on täällä suositellu. Ainakaan ei pitäisi sisäänpääsy olla laiskuudesta ja saamattomuudesta kiinni. Mä haluun oikeesti nähdä paljon ja vähän enemmänkin vaivaa pääsykokeen eteen ja myös päästä sisään. Pitää vaan yrittää säilyttää usko itteensä ja omaan osaamiseensa, niin kyllä se palkinto siellä odottelee. :)

Ps. Muistiinpanojen tekeminen on kivempaa, kun on uusi kuulakärkikynä! Ah, materialismin autuutta.

Päättäväisyydellä,
Embe