Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Miksi psykologia?

Multa toivottiin sellaista postausta, missä kertoisin, miksi haluan niin kovasti psykaan ja miks se herättää mussa tällaista intohimoa. Mietiskelinkin sitten tänään töissä, että miten pukisin sanoiksi jotakin epämääräisiä ajatuksia. Kommentin jälkeen mietin itsekin, että tosiaan, miksi haluan juuri psykaan? En oo oikeestaan koskaan miettinyt asiaa siltä kannalta, että mikä on se syy. Toivottavasti tämä sepustus vastaa toiveeseen edes osittain!

En ole siis aina tiennyt, että haluaisin lukea psykaa. Pienenä halusin tulla isona näyttelijä-laulaja-malliksi, siivoojaksi tai röntgenhoitajaksi. Haaveilin tosin tosta näyttelijähommasta vielä yläasteella, koska olen aina  tykännyt olla esillä ja heittäytyä erilaisiin asioihin. Uravalinta kehittyi pikkuhiljaa jotenkin näin:

Luulen, että kaikki alkoi siitä, kun kävin yläasteella kuraattorilla. Käytyäni siellä kasiluokan kevään, ajattelin, että haluaisin itsekin tehdä samaa työtä myöhemmin; auttaa muita. Tämä oli vielä tällainen ympäripyöreä ajatus, kuraattorin homma kuitenkin kiinnosti enemmän kuin joku perus hoitsun työ, halusin antaa erilaista apua. Toivoin voivani auttaa muita samalla tavalla kuin minua autettiin. En kuitenkaan puhunut tästä uravaihtoehdosta kenellekään.




Kiinnostus ihmisen käyttäytymistä ja ajattelutapaa kohtaan kasvoi yläasteen myötä osittain omien kokemusten kautta. Ysiluokan alussa kuraattorin ammatti vaihtuikin psykiatriseen sairaanhoitajaan. Luin tuohon aikaan Torey Haydenin kirjoja ja ne inspiroivat (suosittelen tämän kirjailijan kaikkia teoksia!). Hänen kirjansa kertovat siis hänen työstään erityisopettajana, jotkut kirjat ovat kyllä aika järkyttävää luettavaa, kun lasten taustoja selvitellään. En kuitenkaan ole koskaan harkinnut psykaa opettamismielessä. Mielen maailma tuntui uudelta ja kiehtovalta, kun sitähän ei yläasteella käydä läpi oikeastaan mitenkään. Mun piti valita ysillä lyhyeks valinnaiseks psyka, mutta päädyinkin sitten tanssilliseen liikuntaan.




Toisen asteen yhteishaussa hain lähihoitajaksi. Tarkoitukseni oli suuntautua mielenterveyden puolelle ja sitten lukea AMK:ssa psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Sain kuitenkin pääsykokeista arvosanan 1. :D Homma kaatui siis siihen. Onneksi mulla oli viimeisenä vaihtoehtona lukio, ja en oo kyl näin jälkeenpäin katottuna katunu hetkeäkään, että lähdin sinne! Yläasteen aikana mua kiinnosti erityisesti ihmisten erilaisuus ja persoonallisuus. Pukeuduin itse huomiota herättävästi ja se on kyllä jäänyt vähän päälle. Mietin tuohon aikaan paljon sitä, että miksi jotkut pukeutuvat massan mukana, mutta jotkut taas valitsevat oman tyylin. Ajattelin myös paljon sellaisia vastakohtia kuin rohkeus ja ujous sekä räväkkyys ja vetäytyneisyys. Kiinnostus psykaan tuli osittain ihmisten erilaisuuden ja erityisesti pukeutumisen kautta, koska koin itseni yläasteella oudoksi ja kummalliseksi tässä tuppukylässä. :D




Lukion alussa sitten hautasin koko hoitsuhässäkän; olin niin vihainen ja katkera surkeasta pääsykoemenestyksestä. Pohdiskelin silloin jotakin toimittajan uraa, koska tykkään myös kirjoittaa. Jostain syystä kuitenkin ahmin itselleni kaikki psykan kurssit ja asia alkoi kiinnostaa entistä enemmän, mitä syvemmälle pääsin asiaa tutkimaan. Heivasin varmaankin kakkosen keväällä koko toimittajahomman roskikseen ja päätin lähteä yliopistoon lukemaan psykaa. Imin itseeni kaiken tiedon, mitä vain sain kursseilta irti ja janoan lisää! Haluan tietää lisää, enemmän. yksityiskohtaisemmin, syvemmältä...





Jos pitäisi jotenkin lyhyesti sanoa, mikä on se juttu, mikä mua psykassa kiehtoo, niin se on se persoonallisuus ja mielenterveys. Musta on äärimmäisen kiehtovaa, miten erilaiset mielenhäiriöt syntyy ja miten ne ilmenee. On jotekin uskomatonta, miten aivot toimivat niin samalla tavalla ihmisillä, mutta kuitenkin jokin piene asia voi keikauttaa koko mielen toiseen suuntaan. Myöskin temperamentti persoonallisuuden lisäksi kiinnostaa. Mä ja mun pikkusiskokin ollaan niin erilaisia temperamentiltamme, tyyliltä ja muutenkin, että on kiinnostavaa, miten se ihmisen persoonallisuus muotoutuu, ja millaisiin valintoihin esim. pukeutumisessa se johtaa. Mua kiinnostaa ainakin tällä hetkellä enemmän jonkilainen tutkijan työ peruspsykologin sijaan. Katsotaan, mihin tämäkin ajatus johtaa. :)





Voi ei, tuli taas kilometripostaus, vaikka luulin, etten saa sanotuksi mitään! :D Loppuun voisin sanoa tällai ihan by the way, että päätin tänään hankkia seuraavan tatuointini sitten, KUN pääsen opiskelemaan. Kuva on muhinut mielessä jo melko kauan, mutta nyt keksin siihen viimeisen silauksen. Se olkoon myös palkintoni uurastuksesta. :)

Mikä teitä kiehtoo psykassa?





Päättäväisyydellä,
Embe


torstai 26. heinäkuuta 2012

I got a one track mind

Välillä oikeen ahdistaa ja ärsyttää se, että mun ajatukset pyörii vaan sen opiskelun ympärillä. Nytkin mulla on kesäloma (jos töitä ei lasketa...) ja mä vaan odotan, että koska voin aloittaa lukemisen! Vaikka mulla on hirveä kissanpentukuume, niin jotenkin lukeminen vyöryy mun ajatuksissa jopa niiden suloisten karvapalleroiden ohi. Myös muutto on sellainen, mitä odotan hirveästi. Ahdistaa jotenkin, etten oo tehny muka mitään hyödyllistä kesällä. Vaikka oon ollu töissä pääsykokeista asti ja laittanu rahaa säästöön kämppää varten, silti tuntuu, että oon jotenkin saamaton. Lasken nyt jo päiviä siihen, että PÄÄSEN aloittamaan lukemisen ja odotan ihan kikseissä avoimen kursseja, joihin en ole vielä edes ilmoittautunut. Ahdistaa sekin, etten voi vielä ilmottautua vaikka haluaisin, argh!

Muut mun kaverit, jotka ei päässy kouluun, tuntuu ottavan välivuoden paljon rennommin, ja ne ajattelee sen mahdollisuutena tehdä jotain muuta; tienata rahaa tai matkustella näin esimerkkeinä. Musta vaan tuntuu, että tällainen luppovuosi vaan hidastaa mun tahtia, opiskelua, valmistumista, ihan kaikkea. Pitäis jotenkin osata elää enemmän tässä hetkessä, eikä vatvoa niin paljon sitä, että mitä jos en pääse ens keväänäkään psykaan tai edes teologiaan. Jonkun pitäis ravistella mua ja sanoa, että nyt järki käteen akka, et oo edes alottanu lukemista! Menee hermo omaan jossitteluun.




Mä en vaan jotenkin osaa ottaa rennosti ton opiskelun ja lukemisen suhteen; ihan ku se olis mulle pakkomielle. Mut toisaalta on taas sanottu, että sen vähän pitäiskin olla, jos OIKEESTI tahtoo sisään. Multa ei ainakaan sitä tahtoa puutu. :D Pakko yrittää vielä änkeä sinne vaikeimpaan paikkaan. Toisaalta Tampere olis turvallisempi, täällä on kaikki kaverit, perhe ja tutut ympyrät. Jotenkin pääkaupunkiseutu tuntuu tällaiselle pöndeläiselle liian isolta paikalta. Toisaalta taas koen itteni hirmu rohkeeks, että uskallan lähteä sinne periaatteessa yksin, vaikka onhan kihlattu siellä ja sen perhe ja kaverit, mut mä en oikeestaan ite tunne sieltä ketään.

Lähetin tänään sähköpostia mun tuloksista ja arviointiperusteista ja niiden pitäis saapua mulle sitten postissa tässä joskus. Pakko oli ne hankkia vaikka maksoikin kympin, mutta haluan todellakin tietää, missä mokasin. Pystyn sitten keskittymään niihin kohtiin ja oppimaan virheistäni.

No Sex... Must Learn Math!
No sex...must learn math!


Mä en edes yläasteella ollu mikään lukutoukka. Mun ei ollu tarkoitus ees mennä lukioon, mun porukat ei ollu käyny lukioo eikä isovanhemmat. Olin siis aikalailla eka lähisuvusta joka sai sen valkoisen lätsän. :D Oon siitä aika ylpeä, että sain rämmittyä sen lukion kunnialla läpi suht hyvin arvosanoin, vaikka mua ei kukaan oikeen osannu enää auttaa jossain fysiikan laskuissa. Jos minä, joka kirosi paikkakuntani lukion alimpaan helvettiin kun jouduin sinne, kirjoitti yhden viime kevään Suomen parhaista terveystiedon reaaleista, niin mulla on aika jees mahikset päästä jopa yliopistoon.

Lukion ekalla ja tokalla mun ei ollu ees tarkoitus hakea yliopistoon. Olin ajatellut jotain journalistialaa AMK:ssa. Äitini alkoi opiskella pari-kolme vuotta sitten Helsingin yliopistossa käsityön opettajaksi, joten se saattoi ehkä vaikuttaa siihen, että jatko-opiskelupaikka vaihtui. Toisaalta havahduin itsekin siihen, että NAUTIN lukemisesta, uuden oppimisesta, sen mahdottomalta tuntuvan matikan laskun ratkaisemisesta... Ajattelin, että mun into ja sisäinen taipumus lukemiseen menisi jotenkin hukkaan jos en hakisi yliopistoon. Nyt ajattelen, että haluaisin ehkä lukea jopa tohtoriksi asti. Mulla on välillä kamala lovehate-suhde tohon lukemiseen. Inhoan sitä, kun en  osaa, haluan paiskata kirjat seinään ja hetken päästä rakastan sitä, kun onnistun, voisin jopa nukkua kirja kainalossa.


Kirjoitin viime keväänä matikan kaikki kaavat post-it-lapuille, jotka lätkäisin vessan seinään.


Vaikka välillä musta tuntuu, että pystyn ihan mihin vaan maan ja taivaan välillä, niin silti tulee välillä niitä hetkiä, kun tuntee ittensä aivottomaksi luuseriksi, kun ei päässyt kouluun. Mä TIEDÄN, ettei siinä ole mitään hävettävää tai noloa, jos ei pääse lukee psykaa, mut jotenkin tuntuu, että oon pettyny itteeni. En aio kuitenkaan sen alkaa masentaa ja viedä intoa lukemisesta, vaan koitan kääntää sen entistä lujemmaksi tahdonvoimaksi, jotta en epäonnistuisi ensi kerralla.




Ps. Koko teksti on varmaan tosi sekava ja hyppelee aiheesta toiseen, mutta halusin kirjoittaa nyt sitä mukaa, mitä ajatuksia mulle tulee mieleen.

Pps. Pitää vielä se mainita, että kun kerroin kihlatulleni, etten päässyt sisään, niin hän sanoi, että olen silti fiksuin ihminen kenet hän tuntee ja rakstaa mua siitä huolimatta. :) ♥ Tulee hyvä mieli siitä, että se jaksaa kannustaa vielä uudelleen, vaikka se uskokin sokeesti mun sisäänpääsyyn jo ekalla kerralla huomattavasti enemmän kuin mä ite.


Päättäväisyydellä,
Embe

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ensi vuoden pienimuotoinen suunnitelma

Onneks mulla oli jo plääni valminna sille tilanteelle, etten pääse sisään. Olis ollu ihan kauheeta jäädä tyhjän päälle, kun ei tietäis yhtään, mitä aikois tehdä ens vuoden. Mulla ei oo tarkoituksena jäädä syljeskelemään kattoon ens vuodeks, vaan päätin aloittaa matikan lukemisen elokuussa. Syyskuussa alkais Tampereen avoimessa yliopistossa seka psyka että tilastomatikka, joten kaippa menen kuluttamaan niitä penkkejä sitten kolmena iltana viikossa. Ongelmana on vielä se, että en tiedä, minä päivänä psykaa menee, toivottavasti ei vaan mene päällekäin matikan kanssa. Matikasta on luentojen lisäksi toisena päivänä laskuharjoituksia ja SPSS:n harjoittelua. Toisaalta vähän ärsyttää ajaa Tampereelle alle kahden tunnin takia, jonka ajan vievät laskuharjoitukset. Mielummin olisin pidempään laskemassa luentojen yhteydessä...

Kuitenkin, toi luennoilla laukkaaminen häiritsee vähän mun työntekoa, mutta onneksi sain jatkaa syksylläkin samassa paikassa! Työajat on aikalailla joustavia, joten sovittiin pomon kanssa, että kirjaan aina ylös, mitkä ajat minulle sopivat. Aion siis jatkaa noin kolmea vuoroa viikossa ja pitää joka toista viikonloppua vapaana, jotta voin käydä kihlattuni luona Espoossa. Saan kuitenkin hieman rahaa säästöön samalla, mutta ei kuitenkaan häiritse opiskelua. :)

Onkelmana on vielä se valmennuskurssi. Kävin viime vuonna sen takuukurssin, että pääsen samalle kurssille tänäkin vuonna itseopiskelumateriaalin hinnalla, kun en kerran päässyt sisään. Kurssin ajoitus aiheuttaa ongelmia, koska se alkaa maaliskuussa. Kihlattuni lähtee armeijaa ensi heinäkuussa, joten olisi hyvä saada yhteinen kolo kolme kuukautta ennen inttiä, jotta saadaan Kelalta tukia. Mutta miten voin asua samaan aikaan jossain Espoossa ja käydä kurssia Tampereella? Helsingissä ei meinaan järjestetä vastaavaa kurssia, joten mulle jää kaksi vaihtoehtoa. Joko siirrän itseni vain kirjoille kihlatun kanssa samaan osoitteeseen ja muutan sinne vasta kurssin/pääsykokeiden jälkeen tai sitten skippaan kyseisen kurssin ja käyn Helsingissä pelkän artikkelikurssin. Itseopiskelumateriaali on joku 300€ ja se Helsingin artikkelikurssi on 440€, joten se on melkein sama kumpaan menen. Artikkelit oli kuitenkin ne haastavammat ja toisaalta tuntuisi ehkä turhalta jankata kolmatta kertaa kurssilla sitä matikkaa, kun sitä kerran on käynyt jo avoimessa. No, katsotaan kuinka käy.

Anoppi kertoi tänään jostain kolmesta sisaruksesta, jotka aloittivat lukemisen lääkikseen syyskuussa ja pääsivät kaikki kolme sisään. Herättää vähän toiveita siitä, jos itse aloittaa valmistautumisen vielä kuukautta aikaisemmin, vaikka ei sama ala olekaan... :)



Onko muita menossa avoimeen lukemaan perusopintoja, erityisesti Tampereelle?


Päättäväisyydellä,
Embe

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Mikä meni viime kerralla pieleen?

Ajattelin tehdä tämän postauksen otsikon mukaisesti siitä, mikä meni viime (vai pitäisikö sanoa tänä?) keväänä vikaan eli siitä, mitkä oli mun ongelmia ja virheitä. Eipä sitä tietysti kokonaan aina voi olosuhteita syyttää, mutta mun kohdalla niillä oli aikas paljon merkitystä.

Kirjoitukset

Ehdottomasti kaikkein merkittävin syy oli mun kirjoitukset. Ne vei aikaslailla kaikki mehut lukemisesta, koska halusin panostaa myös niihin täysillä. Esim. kirjoitin psykan viime syksynä ja aloitin lukemisen silloin kesän ekalla lomaviikolla. Heti viimeisten kevään kirjoitusten jälkeen mulla alkoi valmennuskurssi, johon olin rahan puutteen takia saanut stipendipaikan. Kurssia oli noin neljä kertaa viikossa 4-6 tuntia kerrallaan. Se oli aika raskasta rampata Tampereella monta kertaa viikossa ja koittaa keskittyä ja skarpata täysillä siellä kurssilla. Alko oikeesti vaan loppua energia.




Kokemattomuus

Mulla ei ollut hajuakaan käytännössä pääsykoetilanteesta ja sitä stressistä, mitä lukeminen ja siellä salissa istuminen teettää. Kuten kerroin ekassa postauksessa, en ollut käynyt pääsykokeissa aikaisemmin. Paitsi yläasteen jälkeen, kun hain hoitsuksi, mutta sössin ne totaalisesti. :D Vaikka olin lukenut kaiken, mitä kokeessa vaadittiin ja kahlannut vanhoja kokeita läpi, niin se tilanne on kuitenkin aivan erilainen kuin kirjoituksissa. Muutenkaan ei ollut kokemusta tieteellisten artikkeleiden lukemisesta.




Matikka

Oi, ihana matematiikka. Tähän kuuluu itse asiassa kaksi eri juttua. Toinen on mun lähtöpisteet. Valitsin lukioon lyhyen matikan, koska olin aika huono siinä yläasteella, eikä käynyt mielessäkään, että saattaisin tarvita sitä. Lukiossa sain kuitenkin kymppejä siitä lyhyestä ja tajusin, että hitto, olisin varmaan pärjännyt pitkässäkin. No, mitäpä väliä sillä on, kun en kuitenkaan aikonut hakea lääkikseen tai mihinkään, jossa kuvittelin, että pitkällä matikalla olisi merkitystä. Mulle tuli siis täytenä yllätyksenä se, että psykassa kysyttiin sitä kirottua matikkaa! Saan ainakin 5 pistettä vähemmän lyhyen matikan E:stä, mitä voisin saada esim. pitkän M:stä. Ja nyt toi matikka asia vainoaa mua lopun ikää!

Toinen matikkaprobleema oli sitten tietenkin pääsykokevaatimukset. Ajattelin, että näääh, ei se kovin vaikeaa voi olla, sain kuitenkin todennäköisyyskurssista kympin. Mutta voi elämä, kun aloin lukea sitä pääsykoekirjaa. Kolme-neljä ekaa lukua meni ihan hyvin, mutta sitten kun tuli ne hiton testit ja siitä vielä korrelaation kautta regressionn, niin tämä tyttö oli hukassa. Kyllä sitä tuli monta kertaa porattua kotona, että eihän tästä tuu yhtään mitään. Onneksi oli kuitenkin se valmennuskurssi, joka avasi sitä matikkaa, kuten olin toivonut. Tunsin itseni ihan luuseriksi siellä kurssilla, kun suurin osa oli hakenut aiemmin. Huomasin kuitenkin oppivani jopa hirvittävien korrelaatiokertoimien, lineaarisen regressioanalyysin ja Poissonin-todennäköisyys laskemisen, en sitten ollutkaan ihan sysityhmä.



Ajan puute

Kuten jo kirjoituksista arvata saattaa, mulla oli vain se pari kuukautta aikaa valmistautua siihen jäätävään urakkaan, mikä mulla oli edessä. Se aika vain yksinkertaisesti on liian lyhyt sellaisen uuden tietomäärän vastaanottamiseksi. Kuitenkin yritin sisukkaasti parhaani, vaikka tiesin, että tuskin pääsen ekalla sisään. Rankinta oli käydä vaikeimpia matikkaosuuksia samaan aikaan niiden 15 artikkelin kanssa. Vuorokaudesta loppui vain tunnit kesken.


Artikkelit 

Luulin, että matikkaosuus tulisi menemään huonommin kuin artikkelit, olin kuitenkin aina ollut hyvä lukuaineissa. Harjoituspääsykokeessa huomasin kuitenkin, että ne artikkelit oli mulle huomattavasti haastavammat. Matikkaa pystyin käsittelemään odotuksia paremmin, mutta artikkeleiden rakenne ja sisältö oli täysin erilaista, mitä olin koskaan lukenut, joten se aiheutti ongelmia. Korjatakseni ensi kevääksi tätä ongelmaa, aion mennä lukemaan psykan perusopintoja avoimeen ja myös tilastomatikkaa. 




Laiskuus

En nyt tiedä, oliko tämä loppujen lopuksi ongelma, mutta aina sitä jälkeenpäin ajattelee, että olisi voinut tehdä enemmän, lukea enemmän, laskea enemmän... Kyllä mä olisin voinut tehdä enemmänkin, mutta tona keväänä käytiin kyllä mun kestävyyden ja jaksamisen äärirajoilla, että olis ollu varmaan vaarallista alkaa väkipakolla itkun seassa lueskelemaan, mikä ei loppujen lopuksi hyödytä mitään.




Siinä nyt joitakin mieleen tulevia asioita, joihin aion kiinniittää huomiota, kun aloitan taas lukemisen. Täytyy jaksaa vaan painaa, vaikka väsyttäisikin. Se on vain yksi rutistus (toivottavasti). Minkä te ootte kokenu haastavaksi tässä psykassa tai muissa pääsykokeissa?


Päättäväisyydellä,
Embe         

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kiertoteitä ja kieroilua

Sain eilen kuningasajatuksen säännöllisen epäsäännöllisen parkumisen lomassa. Jos ei ensi keväänäkään ovet aukea Helsinkiin, niin voisin yrittää samana keväänä hakea teologiaa. Sinne pääsee niin paljon helpommin. Tarkoitus ei ole kuitenkaan jäädä sinne! Siellä on pitkänä sivuaineena psyka ilman pääsykoetta, niin saisin kolmessa vuodessa suoritettua siitä sekä perus- että aineopinnot. Kun olisin saanut kandin suoritettua, voisin hakea sen avulla toista väylää käyttäen psykaa. Mun matikkapisteet olis jo tänä vuonna riittäny siihen, että olisin päässy sisään, jos mulla oli aikaisempi yliopistotutkinto takana.

Teologia aineena ei sinänsä nappaa, varsinkaan kristinuskon osuus. Toisaalta muut uskonnot ovat sinänsä ihan mielenkiintoisia. Ja kuitenkin teologia liippaa läheltä psykaa, esim. miten ihminen käyttäytyy ja ajattelee uskonnon varjolla.

Kyllä mä vielä sitä psykaa pääsen lukemaan, vaikka se veisikin hetken. Tietysti luen nyt tämän vuoden pääsääntöisesti psykaa ja vilkuilen niitä teologian pääsykoekirjoja (Kristinuskon globaali historia, ei tuska...). Koska haluan mennä sisään, niin minähän menen! Ei yhdestä tai kahdesta tai edes kolmesta takaiskusta kannata luovuttaa ja heivata unelmiaan roskikseen. :)

Harmi vain, ettei ainakaan Helsinkiin voi hakea avoimen opintojen perusteella...

Tsemppiä muillekin, jotka eivät tänä vuonna päässeet!




Päättäväisyydellä,
Embe

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Failure

Tuomio tuli. Ei opiskelupaikkaa. B vaihtoehtona mulla oli puheviestintä, jonne olen 6. varasijalla. Vaikka pääsisin sinne, niin kyllä tuo psyka on se, mihin haen niin kauan, kunnes pääsen. Yhteispisteitä mulla oli Helsinkiin, jonne hain ensisijaisesti, 139,7 (alin hyväksytty 171,9) ja koepisteitä 54,7 (alin hyväksytty 77,4). Tamperee vastaavat 142,7 (159,3) ja 54,7 (76,1). Ei mennyt ihan niin hyvin kuin luulin... Molemmista osioista sain 26,2 pistettä. Luulin, että ainakin matikkaosuus olisi mennyt paremmin. No, tuo oli kuitenkin ensimmäinen pääsykokeeni, niin parempi menestys ensi kerralla.

Olen siis 19-vuotias tämän kevään ylioppilas ja hain yliopistoon lukemaan psykologiaa ekaa kertaa. Sehän on kuitenkin melkein sääntö, ettei sinne ekalla yrittämällä pääse. Kirjoitukset vei lähes kaikki mehut, ja kun ne oli ohi, luin tappotahtia psykaa ja matikkaa ja kävin noin neljänä iltana viikossa valmennuskurssilla. Olin ihan burn outin partaalla ja lukeminen oli sellaista itsensä pakottamista. Kuitenkin käytin mielestäni kaiken, minkä pystyin puristamaan viimeisistä mehupisaroista. En olisi vain jaksanut enempää.

Tietysti se harmittaa hirveän raatamisen jälkeen, ettei opiskelupaikkaa irronnut heti, mutta täytyy kerätä lisää sisua ensi kevättä varten. Mun olis tarkoitus mennä avoimeen lukemaan joko psykaa tai matikkaa ja sit käydä töissä. Lukemisen ensi kevään pääsykokeisiin aion alottaa elokuussa.

Ajattelin alkaa kirjoittamaan tätä blogia, koska toivon saavani vertaistukea. Kukaan mun kavereista ei hae samalle linjalle, joten olen aika yksin kaameiden artikkeleiden ja kaavojen kanssa. Tää auttaa varmaan mua itteäkin prosessoimaan sitä valtavaa tietomäärää paremmin, kun yritän käydä läpi ja tiivistää pääsykoemateriaalia ulkopuolisille. Musta olis myös kiva, jos täällä syntyis keskustelua psykasta tai ylipäätään pääsykokeista. Tilanne ja stressi on kuitenkin kaikille melko sama, haki minne tahansa.

Luovuttaminen ei ole vaihtoehto.




Päättävääisyydellä,
Embe