Psyykenlääkeseminaari

Moikka moi! Aika rientää ja päivät ennen tenttejä ja deadlineja hupenevat laittoman nopeasti. Ajattelin kuitenkin kirjoitella vähän viime perjantain neljän tunnin psyykenlääkeseminaarista. Oli aivan mielettömän älyttömän mielenkiintoista! Seminaari koostui kolmesta luennosta ja tunnin paneelikeskustelusta (vai keskustelupaneelista?). Luentojen aikanakin jaksoi yllättävän hyvin seurailla, vaikka osa asiasta meni täysin yliymmäryksen, esimerkiksi puhuttaessa lääkkeiden farmakologisista mekanismeista. Semman huippu oli kuitenkin ehdottomasti viimeisen tunnin keskustelu, joka olisi varmasti jatkunut pidempäänkin. Keskutelemassa oli kolme lääkäriä ja kaksi kokemusasiantuntijaa, joista toisella oli taustalla 17 vuotta lääkkeriippuvuutta (nyt ollut kuivilla 13 vuotta) ja toinen on käyttänyt masennuslääkkeitä parikymmentä vuotta. Oli ihan parasta kuulla oikeiden, aitojen ihmisten kokemuksia lääkkeistä ja niiden haittavaikutuksista. Musta on ylipäätään niin hienoa, että ihmiset uskaltavat puhua vaikeista asioistaan niin avoimesti. Keskustelu pyöri lähinnä haittavaikutusten ja vaihtoehtoisten hoitojen ympärillä. Mä koin erityisen valaistumisen, kun tämä masennusdiagnoosin saanut kokemusasiantuntija kertoi saaneensa suurimman avun masennukseen vertaistukiryhmistä. Mä oon totta kai pitänyt niitä aina tärkeinä, mutta nyt sitä korostettiin erityisesti ja se sai mut miettimään, että sellaisia pitäisi ehdottomasti olla enemmän - ja niissä tulisi olla sekä ammattilaisia että vapaaehtoisia. Kokemusasiantuntijat korostivat myös sitä, että lääkkeitä määrätään turhan helposti ja varsinaista keskusteluapua joutuu oikeen kärttämään. Tämä toinen kokemusasiantuntija tiivisti mun mielestä asian hyvin (ja sympaattisesti): "Auttamisessa ei ole kyse välittäjäaineista vaan välittämisestä", siitä että sulla on oikeesti joku joka kuunteleeja välittää susta. Okei nyt menee aikamoiseksi hempeilyksi, mutta mun mielestä asia oli niin hyvin kiteytetty, että piti jakaa se teillekin. :)

Mitäs nyt? Kävin maanantaina hiuslääkärillä, jotta saisin mun reuhkan kuriin ja sitten säntäsin illaksi sitsiruokien koekokkailuun. Kotona olin taas turhan myöhään ja tuli nukuttua turhan vähän. Tänään käytiin ostamassa ainejärjestölle astioita ja ehdin taas olla kymmenen minuuttia kotona (kuten maanantainakin) ja sitten ryntäsin luennolle, jota ei ollutkaan. :D Eipä se mitään, tunnin päästä pyyhälsin töihin ja tässä sitä nyt ollaan, juon teetä ja ahmin suklaata. Huomenna on kokeellisen psykan harkkakurssin raportin palautekeskustelu ja vuosijuhlien tanssiharjoitukset. Illalla ajattelin lukea neuroa mahdollisuuksien mukaan kaksi lukua, jonka jälkeen pääsisin lukemaan tutkimuspsykan tenttikirjaa. :D Data-analyysin alustavan raportin palautus (joka oli maanantaina) meni vähän mönkään, koska mulla ei ollut käytännössä mitään raportoitavaa. :D En sitten palauttanut mitään, mutta onneksi voin suorittaa kurssin palauttamalla koko raportin deadlineen mennessä. :) Sitäkin pitäisi siis työstää, kirjoitella oppimispäiväkirja seminaarista ja lukea kognitiivista psykaa. Päälle vielä kaikki ainejärjestöjutut ja työvuorot, niin eipä ole tämä(kään) kuukausi tyhjä ja tylsä! :D

Tsemppiä kaikille laskujen puurtamiseen, viikon(!) päästä julkaistaankin materiaalit. Aion itsekin lukea matskun mahdollisuuksien mukaan läpi, ihan vain mielenkiinnosta. :)


Intoillen ja säntäillen,
Embe