Heippa! Ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta, joka kohisuttaa meidän psykojen keskuudessa enemmän tai vähemmän ja huhut psykan siirtymisestä (Helsingissä) lääketieteelliseen tiedekuntaan ovat ilmeisesti levinneet yliopiston ulkopuolellekin. Koitan referoida mahdollisimman tarkasti, mitä olen aiheesta kuullut ja mitä itse ajattalen siitä. Älkää siis ottako näitä minään absoluuttisina totuuksina tai yleisenä kantana!
Johdanto
Helsingissä suunnitellaan siis psykologian ja logopedia siirtämistä lääketieteelliseen tiedekuntaan (molemmat nyt siis käyttäytymistieteellisessä). Esitys on saanut vihreää valoa yliopiston rehtorilta ja molempien tiedekuntien dekaaneilta. Myös psykan henkilökunta ja mun mutuilun mukaan myös opiskelijat kannattavat tätä. Käyttiksen tiedekuntaneuvosto kannattaa ja ainoa kysymysmerkki on enää lääkiksen tiedekuntaneuvosto, mutta sen uskotaan myös olevan asian kannalla. Siirtyminen on suunniteltu tapahtuvan niin, että kun hallintokausi vaihtuu (2018), niin psyka ja logopedia olisi lääkiksessä. Eli syksyllä 2017 fuksit menisivätkin Meilahden kampukselle Siltavuorenpenkereen sijaan!
Miksi?
Monelle herää varmasti ensimmäisenä kysymys, että miksi ihmeessä psykan pitäisi siirtyä lääketieteelliseen tiedekuntaan, kun me ei lääketiedettä opiskella. Tätä on perusteltu esim. sillä, että haluttaisiin kaikki terveydenhuollon (laillistetut) ammattitutkinnot samaan tiedekuntaan. Mä en oo ihan varma, miksi näin halutaan. Ilmeisesti (ja mututuntumalla) olisi järkevää, että jonkilaista yhteistyötä tehtäisiin jo opiskeluaikana. Olisihan se hyvä tutustua tuleviin lääkäreihin jo ennen valmistumista, kun heidän kanssa kuitenkin moni tulevaisuudessa työskentelee.
Psykalla tekee nyt jo enemmän yhteistyötä lääkiksen kuin käyttiksen kanssa. Esimerkiksi psykan artikkeleita on paljon lääketieteen ja psykiatrian alan lehdissä ja tutkimusta ylipäätään tehdään paljon lääketieteen kanssa. Lääkiksessä on myös (ymmärtääkseni) paljon pienryhmä- ja problem-based-opetusta, jota tietysti me haluttaisiin kovasti. Lisäksi lääkis tekee tiivistä yhteistyötä HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin) kanssa. Meillä ei opiskeluaikana ole oikein mitään kontakteja sinne suuntaan, vaikka moni meneekin HUS:lle harjoitteluun. Yhteistyöhön mukaan pääseminen olisi tosi tärkeää meille. Voisin myös kuvitella, että ehkä sitä kliinistä puolta pääsisi jo seurailemaan kandivaiheessa ja ylipäätään harjoittelemaan joitakin juttuja käytännössä ennen varsinaista harjoittelua.
Ja jottei tää kuulosta siltä, että me vain halutaan hyötyä lääkiksestä, niin psykalla on myös annettavaa lääketieteelle esimerkiksi psykologisen näkökulma ymmärtämisessä asiakkaan kohtaamisessa ja tilastotieteen ymmärryksestä, jota ei lääkiksessä juurikaan opeteta. Vaikka toki me saataisiin pieni "facelifting" siirryttäessä lääkikseen, koska tosi moni ajattelee vieläkin psykan olevan pilipalitiedettä.
Myös yksi (enemmän epävirallinen?) syy on myös se, että kun nyt kauheesti haluttaisiin puuhata tällaisia yhteisiä kandiohjelmia tiedekuntiin, niin me voitaisiin vähän päästä "pakoon" tätä suunnittelua. Ajatuksena siis on, että haettaisiin vain yhteiseen kandivaiheeseen (esim. jokin tällainen yleinen käyttytymistiedekandiohjelma), jonka jälkeen vasta valittaisiin pääaine. No, tämähän ei todellakaan toimi psykan kohdalla, koska kandivaiheessa rakennetaan sitä teoreettista ja menetelmällistä pohjaa, jota päästään sitten maisterivaiheessa soveltamaan.
Uhkakuvat
Itselle ensimmäisenä uhkakuvana nousee mieleen suhtautuminen lääkefirmoihin. Tapana ilmeisesti on, että lääkefirmat (näin kärjistäen) kosiskelee heti opintojen alussa lääkisopiskelijoita sponssaamalla kaikenlaista. (Joku lääkisläinen voisi tarkentaa jos sattuu tämän lukaisemaan, etten valehtele täällä silmittömästi). Psykan opiskelijat psykologit suhtautuvat vähän nihkeämmin tähän lääkemeininkiin, koska ne eivät ole sitä apua, mitä me halutaan ihmisille tarjota. Toinen juttu, mikä mua ainakin pelottaa, on opintojen/tutkintovaatimusten muuttumminen, vaikka tästä ei ole vielä puhuttu mitään. Helsingissä painotetaan nyt jo aika paljon neuroa ja mä en ite henk.koht. (vaikka tää muutos tuskin koskee mua enää, ku oon varmaan jo valmistunut) haluaisi lisää biologista näkökulmaa opintoihin sellai, että se olisi pois muista osa-alueista. Toki lisää kaikkia kursseja saa tulla, kunhan se ei tosiaan vähennä vaikkapa kliinisten kurssien määrää!
Ilmeisesti myös sellaista toivotaan, että yliopistojen eri psykat "profiloituis/erikoistuis" jo perustutkinto opiskelun aikana. Esimerkiksi Helsingissä "erikoistuttaisiin" neuroon ja Joensuussa työ- ja organisaatiopsykaan. Tää ei musta oikeen kuulosta hyvältä idealta, koska psykologia on ylipäätään vaativa ja laaja ala, ja tällainen "erikoistuminen" jo perustutkinto-opintojen aikana antaisi turhan kapean käsityksen alasta. Tullaan kaikki eka tasavertaisiksi psykologeiksi ja erikoistutaan vasta sitten! Onneksi Psykologiliitto on kuulemma tällaista profiloitumisjuttua vastaan. Toki tällaisia painotuseroja on jo nyt, mutta ne eivät ole virallisia ja ainakaan oman kokemuksen mukaan haittaa "erikoistumista" johonkin muuhun osa-alueeseen kuin siihen yliopiston omaan (esim. neuroon).
Lisäksi vähän jänskättää, että miten Kompleksi sopii yhteen lääkiksen ainejärjestöjen kanssa. Meillä ei ole koskaan kai ollut mitään varsinaisia yhteisiä tapahtumia, niin ei me tunneta tulevia kollegoja ollenkaan! Lisää huolta herättää se, ettei lääkisopiskelijoita ole oikein infottu tästä koko jutusta (edelleen jos joku lääkisläinen eksyy tänne, pliis kommentoi jotain ajatuksia). Nyt vähän kyllä puhuttiin, että yhteiset tutustumisbileet voisi järjestää tai jotain. Me ei myöskään tunneta logopedian opiskelijoita oikeastaan ollenkaan, joten heihinkin tutustuminen olisi ihan paikallaan!
Sitten huolenaiheita muihin kuin psykalaisiin liittyen: mitä käy kognitiotieteelle ja fonetiikalle? Jos (kun) kaksi isoa oppiainetta, psyka ja logopedia, lähtee, niin käyttiksestä tulee nk. laitokseton tiedekunta (nyt on ollut jako käyttäytymistieteiden laitokseen ja opettajankoulutuslaitokseen). Tällöin kognitiotieteen ja fonetiikan tulisi varmaan etsiä koti jostain muusta tiedekunnasta. Vähän on puhuttu, että konnarit menisivät ehkä tietojenkäsittelypuolle matemaattis-luonnontieteelliseen ja fonetiikka ehkä humanistiseen, mistä se vissiin on kotoisin.
Pohdinta
Anyway, kokonaisuutta katsoen mä ite oon tän muutoksen kannalla, kunhan noi uhkakuvat otetaan tosissaan ja mietitään niitä. Lähdin itse mukaan tällaiseen työryhmään, jossa sitten selvitellään ja mietitään näitä asioita. Toi yhteistyö painaa kyllä tosi paljon ja mua ainakin kiinnostaisi tutustua lääkisläisiin jo ennen työelämää. Yhteiset kurssitkaan ei olisi pahitteeksi, niin ehkä työelämässä ymmärrettäisiin toisiamme paremmin! Mua kiinnostaa myös, että miten käy jatkokoulutuksen (tohtorikoulutus) jos tämä siirtyminen toteutuu. Itellä kuitenkin suunnitelmissa tohtorin tutkinto, niin päädynkö mäkin sitten lääkikseen. Ja kaikista suurimpana huolenaiheena: mitä mä teen mun "Liian fiksu lääkikseen" -haalarimerkille?!
Tällaisia juttuja tällä kertaa. Kommentoikaa ihmeessä omia ajatuksianne, jotta saadaan tähän mahdollisimman paljon näkökulmia ja voin sitten välittää niitä meidän työryhmälle. Olis mukava jos kommentissa mainitsisitte, mitä alaa opiskelette jos opiskelette ja oma elämäntilanne (valmistunut/pääsykokeisiin lukija jne), jotta saisin mahdollisimman hyvin mielipiteitä eri elämäntilanteessa/koulutuksessa olevilta ihmisiltä. :) Jänniä aikoja eletään joka tapauksessa!
Terkuin,
Embe